Pakurikääpä on yleinen näky Suomen koivuissa, yleisimmin hies- ja rauduskoivuissa sekä joissakin muissa lehtipuissa. Pakurikääpä on lahottajasieni, valkolahottaja.
Puuhun kasvaa itiöemä kuoren alle, kun puu on kuollut tai osa siitä on kuollut. Ennen tätä puissa on pahkamaisia epämuodostumia, jotka ovat pakureita. Pakurit syntyvät pahkamaisista sienirihmastoista. Metsistöä taloudellisesti puukäyttöön ajateltuna pakurikääpä onkin yksi merkittävistä tuholaisista sen lahottaessa vanhempia lehtipuita sellaiseen kuntoon, ettei niitä voi hyötykäyttää ”parhaalla mahdollisella tavalla”. Suomessa pakurikääpä on yleinen pohjoisimpia alueita lukuunottamatta ja noin 30% koivun lahosta on pakurikäävän syytä.
Pakuritee
Näiden sienirihmastojen pahkat, eli pakurit tunnetaan Suomessa parhaiten teenä ja tätä teetä on käytetty ertyisen paljon Venäjällä sekä luontaislääkintään että nautintoaineena tunnistettuna jo satoja vuosia sitten, noin 1500-1600-luvuilta lähtien. Pakuria käytettäessä lääkinnällisesti, sitä hyödynnetään yleensä vain koivusta saadusta pakurista, myös tieteelliset tutkimukset on tehty koivuista kerätyistä pakureista. Luontaislääkinnässä pakurin toimintaperiaatteena pidetään sen adaptogeenisuutta, eli sen tehtävänä on pyrkiä auttamaan kehoa mukautumaan, eli adaptoitumaan sille aiheutuneeseen haastavaan tai haastaviin olosuhteisiin. Länsimaissa termi on perinteisessä lääketieteessä valitettavan kiistanalainen, kun taas esimerkiksi Kaukoidässä termi on täysin normaali.
Pakuria tavataan siis useimmiten teenä. Teetä voi valmistaa joko kuivista pakurin paloista tai pakurijauheesta. Pakuria suositellaan keittämään mahdollisimman kauan, jopa useita tunteja, jotta vaikuttavia aineita pääsisi liukenemaan veteen mahdollisimman paljon. Pakurista valmistettua teetä kutsutaan myös tikkateeksi, jota sotavuosina Suomen sotilaat Venäjällä sotavankeina ollessaan keittivät raastamalla pakurikäävästä paloja ja keittivät niitä. Tällä tavoin huonoon kuntoon päässeet ja riutuneet sotilaat ylläpitivät kuntoaan. Tästä aiheesta kertoo enemmän mm. Jaakko Halmetojan kirja – Pakurikääpä.
Keitettyä pakuria on käytetty myös pula-ajan kahvina perinteisen kahvin sijaan ja sen joukossa. 1500-1600-luvulta lähtien pakuria on käytetty teenä mm. syövän, tuberkuloosin, diabeteksen, vatsakatarrin ja erilaisten vatsahaavojen hoitoon ja useat tukijat pitävät sitä vielä tänä päivänäkin voimakkaana syöpää ehkäisevänä luonnonlääkkeenä, kuten myös luonnon antibioottina. Paljon muitakin käyttötarkoituksia on listattu; virkistävänä, tulehduksissa auttamaan, väsymystä poistamaan, työkykyä parantamaan ja ulkoisessa käytössä esimerkiksi jauheena tai kääreenä iho-ongelmiin, kuten ihottumiin ja haavoihin sekä höyryhengittäen yhdessä muiden yrttien kanssa hengitystietulehduksien yhteydessä. Pakurin adaptogeenisuus toimii merkittävänä vaikuttavana tekijänä usempaan vaivaan.
Monissa sienissä, kuten myös pakurissa on runsaasti aktiivisia aineosia, joita pidetään lääkkeellisesti hyödyllisenä. Usein nämä ovat polysakkarideja tai terpeenejä. Polysakkarideista tietyt glukaanit ovat immuunipuolustuksessa auttavia tekijöitä. Pakurissa on muutoinkin yli 200 yhdistettä, jotka on pystytty tunnistamaan ja näistä 27 on erilaisia beetaglukaaneja. Energiaa pakurissa on 100 grammassa keskimäärin 160 kcal ja se sisältää kaikkia perusravintoaineita, proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvaa. Näiden lisäksi siinä on tuhkaa, liukeamatonta että liukenevaa kuitua, hivenaineita; boori, kromi, kupari, mangaani, seleeni ja sinkki, kivennäisaineita; antimoni, barium, vismutti, kalsium, cesium, rauta, germanium, magnesium, fosfori, kalium, rubidium, pii ja rikki, vitamiineja: B1-, B2-, B3-, B5-, B6-, D2-vitamiinit sekä paljon muita hyödyllisiä ainesosia. Virallisia terveysväitteitä ei pakurista saa kuitenkaan Suomessa käyttää, koska laajoja kliinisiä tutkimuksia ihmisillä ei ole pakurista tehty, vaikka tutkimuksia muutoin on paljon tehty ja niistä positiviisia tuloksia saatu.
Mainittakoon vielä, että pakuria ei suositella käytettävän, jos samanaikaisesti on antbioottikuuri käytössä, koska pakurin käyttö voi vahvistaa antibiootin vaikutusta. Pakuri valittiin muuten vuonna 2013 vuoden rohdoskasviksi!
Tässä vielä hyvin yksinkertainen ohje pakuriteen valmistamiseen, halusitpa juoda sitä omaksi iloksesi tai vaikkapa yrittäessäsi taltuttaa flunssaa!
Pakuritee
- 1 litra vettä
- 1 rkl pakurikääpäjauhetta
- hunajaa oman maun mukaan
Keitä vettä ja pakurijauhetta vähintään 15 min ajan, 2 tuntiakin on sopiva aika. Siivilöi tee ja lisää hunajaa. Nauti!
Jos haluat mennä hieman pidemmälle pakurijuomasi kanssa, voit yhdistää teehen vaikkapa vaniljatankoja tai lakritsinjuurta keittämisvaiheessa tai tummaa teetä valmiiseen pakuriteehen tai vaikkapa näitä kaikkia.
Pakurijauhetta ei myöskään kannata heittää yhden käyttökerran jälkeen pois. Voit käyttää jauhetta useamman kerran, kunnes siitä ei liukene tummaa väriä veteen!
Voit tutustua valikoimamme pakurituotteisiin täältä!
Alunperin julkaistu 6.3.2015 Hyvinvoinnin vanhassa blogissa.