Joulusauna – joulunvieton kruunaava suomalainen perinne
Joulusauna oli ennen vanhaan tärkein osa joulun viettoa, ja joulusaunaan liittyi muinoin monenlaisia nykyihmisestä hullunkuriseltakin liittyviä uskomuksia. Saunassa tuli käyttäytyä nätisti, ja ottaa monenlaiset muutkin saunassa vierailijat ja asustelijat huomioon.
Saunaa alettiin lämmittää jo edellisenä yönä, ja varsinainen saunominen hoidettiin valoisana aikana. Iltamyöhällä sauna piti nimittäin vapauttaa haltijoiden ja saunatontun käyttöön. Jos haltijat joutuivat tulemaan kylmään saunaan, loihtivat haltijat talonväelle pahaa onnea seuraavaksi vuodeksi.
Saunassa oli tapana olla hiljaa, sillä muuten saunan haltijat rankaisivat saunojia kepposilla. Pahimmassa tapauksessa lankesi jouluköyry – tieto siitä, mitä tämä tarkoittaa, ei tosin ole säilynyt tähän päivään asti. Pahinta on kuitenkin mennä joulusaunaan humalassa: silloin nimittäin saunatonttu saattoi rangaistuksena polttaa koko saunan. Kiukaalle heitettiin usein veden lisäksi myös olutta oluen jumala Pekon kunniaksi, sillä tämä takasi hyvän sadon seuraavalle vuodelle.
Joululöylyjen lomassa vilvoiteltiin kierimällä lumihangessa, kuten moni tekee vielä tänäkin päivänä, varsinkin jos lähistöllä ei ole avantoa. Entisaikana tämän rituaalin tarkoituksena oli puhdistaa sielu ja ruumis maallisista lioista. Nykyihmiselle tämä osa saunakokemusta on saanut ehkä hieman maallisemman merkityksen. Kylpemisen jälkeen saunaan jätettiin saunatontulle hieman jouluruokaa sekä olkia, jonka päälle saunatonttu voi makoilla.