Viisi seikkaa nuoren kehityksestä – nämä jokaisen teinin vanhemman tulisi tietää

Puberteetti muuttaa lasta nopeasti. Nuori hämmentyy, ja fyysiset muutokset sekä heräävä seksuaalisuus askarruttavat. Aivot kehittyvät nuoruudessa nopeasti, ja ajattelu sen myötä. Teinin haasteena on identiteetin omaksuminen. Sitä haetaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja erilaisia tyylejä kokeillen. Suhteet kavereihin ovat tärkeitä. Teinin itsetunto on hauras, ja hän tarvitsee tukea ja lämmintä hyväksyntää itsensä etsimisen ja aikuistumisen tueksi.

Seikka 1: Kasvu hämmentää nuorta

Nopeat muutokset hämmentävät. Nuori turvautuu vertaisiinsa ymmärtääkseen, millainen hänen tulee olla. Itsetunto on nuoruudessa alhaisempi kuin lapsuudessa tai aikuisuudessa. Vanhempien on hyvä olla herkkinä ja kuulla nuoren epävarmuus.

Nuori tarvitsee vahvistusta itselleen ja arvolleen. Hän kaipaa hyväksyntää, arvostusta ja sitä, että aikuinen normalisoi kasvun tuomia muutoksia. Nuori tarvitsee aikuista sanoittamaan asioita, joita hänelle tapahtuu. Aikuisen keskusteluavun tuella nuori voi vastata ikäkautensa kehityshaasteisiin onnistuneesti.

Seikka 2: Nuori kehittyy vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa

Nuoren asioista kannattaa kiinnostua. Keskustelu vaatii jatkuvia aloitteita aikuisilta. Hämmentynyt ja kavereihin turvaava nuori ei enää avaudu samalla tavalla kuin pieni lapsi. Vanhempien tehtäväksi jää saatavilla olo. Nuori avautuu itsestään omaan tahtiinsa silloin, kun hänelle sattuu oikea hetki.
Nuori kehittyy ja itsenäistyy vuorovaikutussuhteidensa kautta. Vuorovaikutussuhteiden lisäksi nuoreen kohdistuu yhteiskunnallisia odotuksia, normeja, jotka hän voi kokea psyykkisenä paineena. Painetta syntyy esimerkiksi elämän tärkeiden valintojen teosta.

Seikka 3: Nuori tarvitsee kavereitaan

Nuori turvautuu vertaisiinsa ymmärtääkseen, millainen hänen tulee olla. Mahdollisuus samaistua vertaisryhmään on tärkeää erityisesti nuoruusiässä. Ryhmäpaine on kovempi kuin myöhemmin aikuisuudessa. Judith Harrisin ryhmäsosialisaatioteorian mukaan persoonallisuuden kehitys ja kulttuuriin sosiaalistuminen tapahtuvat vertaisryhmissä, eivät kotona. Oman porukan jäseniin samaistutaan. Nuori tarvitsee ryhmää itsensä määrittelyyn. Hänellä on tarve sosiaaliseen vertailuun. Kun vertailu tehdään itseä muistuttaviin, se on informatiivisempaa, myönteisempää ja auttaa identiteetin omaksumista.

Teinin asema vertaisryhmissä vaikuttaa vielä pitkään kehityksessä. Ulkopuolelle joutuminen ja koulukiusaaminen voivat ilmetä myöhemmin ongelmina. Vanhempina meidän kannattaa olla tietoisia sosiaalisen vertailun tarpeesta ja sen vaikutuksen voimakkuudesta. Voimme oikaista nuoren virhekäsityksiä ja tukea kehittyvää itsetuntoa silloin, kun nuori kokee itsensä muita huonommaksi.

Seikka 4: Nuoruuden kehitystehtävänä on identiteetin omaksuminen

Nuoruuden kehitystehtävänä on identiteetin omaksuminen. Epäonnistunut identiteetin muodostaminen ilmenee vaihtelevina pinnallisina rooleina, joihin nuori turvautuu sosiaalisissa tilanteissa. Parhaillaan kehitysvaihe päättyy siihen, että nuori on löytänyt aidon minänsä. Se ilmenee johdonmukaisena ja pysyvänä käytöksenä ja suhtautumistapoina sosiaalisissa tilanteissa ja valinnoissa. Aitoon minään pääsy edellyttää terveitä, lämpimiä ja turvallisia vuorovaikutussuhteita. Vanhempien tärkeä kasvatustehtävä on realistinen ja lämpimän hyväksyvä peilaaminen. Antamalla mallin siitä, että nuoren voi hyväksyä sellaisena kuin hän on, vanhemmat auttavat nuorta itseäänkin hyväksymään itsensä ja kasvun mukanaan tuomat muutokset.

Seikka 5: Fyysiset muutokset ja heräävä seksuaalisuus askarruttavat nuorta

Nuoren keho käy lyhyessä ajassa läpi valtavan muutoksen. On tärkeää suhtautua lämpimästi ja hyväksyen nuoren kypsymiseen ja heräävään seksuaalisuuteen. Nuori voi kokea olevansa hämmentynyt ja eksyksissä kasvaneen ja aikuisemmaksi muuttuneen kehonsa kanssa.

Monet tavalliset nuoret pohtivat, ovatko he normaaleja esimerkiksi sukupuolielimiltään. Avoin keskustelu ja muutosten normalisoiminen on tärkeää, mutta edellyttää jo ennen nuoruusikää luotua turvallista ja luottamuksellista keskusteluyhteyttä nuoreen.

Voimme vanhempina tiedostaa neurobiologisen ja fyysisen kypsymisen haasteet. Haasteet voivat ilmetä tunne-elämän myllerryksenä ja erilaisina käyttäytymishäiriöinä, vaikkapa päihteiden väärinkäyttönä. Vastuullisina aikuisina meidän on puhuttava nuorille päihteiden käytön vaikutuksista silloin, kun heidän aivonsa vasta kehittyvät. Aivojen kehitys jatkuu varhaisaikuisuuteen.

Lisälukemista ja kirjoituksessa käytettyjä lähteitä:

Aalto-Setälä, T., & Marttunen, M. (2007). Nuoren psyykkinen oireilu – häiriö vai normaalia kehitystä? Duodecim, 123, 207–213.

Arnett, J. (2000): Emerging Adulthood. A Theory of Development From the Late Teens Throuht the Twenties. American Psychologist Vol 55. No. 5, 469–480. Washington: American Psychologist Association.

McAdams, D. P. (1995): What Do We Know When We Know a Person? Journal of Personality 63:3. Durham, US: Northwestern University. Duke University Press.

McAdams, D. P. & Olson, B. D. (2010): Personality Development: Continuity and Change Over the Life Course. Annual Review of Psychology 2010. 61:517–542.

Nolen-Hoeksema, S.; Fredrickson, B.; Loftus, G. & Wagenaar, W. (2009): Atkinson & Hilgard's introduction to psychology. 15. painos. UK: Wadsworth Cengage Learning.

Nurmi, J-E., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L., & Ruoppila, I. (2006). Ihmisen psykologinen kehitys. Porvoo: WSOY.

Salmivalli, C. (2005). Kaverien kanssa – vertaissuhteet ja sosiaalinen kehitys. Juva: PS-kustannus.