Tutkimustietoa luonnon vaikutuksista lasten hyvinvointiin

Tutkimustietoa luonnon vaikutuksista lasten hyvinvointiin

Emma Marjamäki

Luonnosta etääntymisellä on yhteys hyvinvoinnin vähenemiseen

Ennen teollistumista nykyihminen eli kymmeniä tuhansia vuosia läheisessä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa; kaikki elintarvikkeet ja hyötymateriaalit saatiin luonnosta keräämällä, metsästämällä, viljelemällä ja kasvattamalla. Luonto oli elintärkeä osa ihmisen elämää ja tarjosi materialististen hyödykkeiden lisäksi virkistymis- ja elpymiskokemuksia ja nautintoa. Ihminen kasvoi ja kehittyi luonnon ympäröimänä ja luonto oli oleellinen osa ihmisen elämää syntymästä kuolemaan saakka.

Sitten kehitys otti uuden suunnan ja tuotti aikakauden, jolla voimme ostaa valmiit tuotteet marketeista tuntematta niiden alkuperää. Betonin, muovin ja teräksen ympäröimänä olemme osittain unohtaneet, että olemme yhä edelleen täysin riippuvaisia luonnosta – sen tuottamista hyödykkeistä ja palveluista.

Kaupungistuneessa yhteiskunnassa monet lapset kasvavat ympäristössä, jota määrittelevät erillisyyden kokeminen luonnosta, rakennetun alueen lisääntyminen ja väestönmäärän tihentyminen. Fyysisen passivoitumisen, kroonisen stressin ja epävarmuuden täyttämä arki heikentää lasten terveyttä ja hyvinvointia. Nykypäivän elämäntapojen myötä diabetes, ylipaino ja masennus ovat huomattavasti lisääntyneet niin aikuisilla kuin lapsillakin. Osasyynä ongelmiin pidetään luonnosta etääntymistä. Vaikka luonnon hyvinvointivaikutuksia on tutkittu 1970-luvulta lähtien, sama kehitys kohti teollisesti jalostettuja tuotteita ja miljoonakaupunkeja jatkuu edelleen.

Vapaa leikkiminen ja seikkaileminen hoitamattomissa luonnonympäristöissä ei kaupungeissa ole enää kaikilla asuinalueilla mahdollista ja turvattomuuden tunne on kasvanut tietoliikenteen nopeuden, hygieniatason nousun ja holhoamisen myötä niin, että kaupungeissa lasten on yhä vaikeampi kokea itsensä vapaiksi tutkia ympäristöjä, joita aikuiset eivät kontrolloisi.

Stressi, keskittymiskyvyn häiriöt ja jatkuva ärsyketulva heikentävät keskittymiskykyä

Sekä kaupungeissa että haja-asutusseuduilla nykylasten hyvinvointia heikentää myös jatkuvasti lisääntynyt stressi, jota aiheuttavat esimerkiksi sosioekonomiset tekijät, kuten perheen varakkuus ja koulutustaso, ja erilaiset stressaavat elämäntilanteet. Stressaaviksi elämäntilanteiksi koetaan esimerkiksi erotilanteet, muuttaminen, rangaistusten saaminen, koulukiusaaminen sekä ulkoapäin koettu painostus. Varhaislapsuus on kriittistä aikaa sosiaalisen ja tunnetason herkkyyden kehitykselle ja sekä hyödyllisille että haitallisille olosuhteille altistuminen lapsuudessa vaikuttaa yksilön kokemukseen terveydestä ja hyvinvoinnista koko loppuelämän ajan.

Lasten keskittymishäiriöt ovat viime vuosikymmeninä lisääntyneet rajusti. ADHD-diagnoosin saaneiden lasten määrä on tasaisesti kasvanut 2000-luvulla ja siitä on tullut yleisin lapsilla todettu neurologinen käytöshäiriö. Geeniperimällä ja kasvuympäristöllä on toki molemmilla osuutta asiaan, mutta kroonisen stressin ja epätasa-arvoisten mahdollisuuksien on tutkimuksissa huomattu altistavan tiettyjä lapsiryhmiä muita voimakkaammin riskille mielenterveyden häiriöstä niin lapsuudessa kuin myöhemminkin elämässä.

Hektisen elämänmenon keskellä lapset tarvitsevat mahdollisuuksia rauhoittua ja rentoutua rauhallisessa ympäristössä. Temperamentista sekä sosiaalisista ja psykologisista taidoista riippuen toiset lapset tarvitsevat enemmän ja toiset vähemmän rauhallista tilaa ja elpymiskokemuksia.

Digitalisoituminen on tuonut mukanaan uudenlaisen stressitekijän: rauhoittumiseen ja rentoutumiseen varattu aika täytetään usein ruutuajalla, jolloin lapsi katsoo videotallenteita tai pelaa. Tutkimusten mukaan internetin ja mobiililaitteiden jatkuvalla runsaalla käytöllä on yhteys lasten kokemiin lisääntyneisiin masennuksen ja alakulon tunteisiin. Digitaalisten pelien pelaaminen on kuitenkin lapselle leikkiin verrattavissa olevaa toimintaa ja mahdollistaa monien taitojen, esimerkiksi mielikuvituksen käytön, ongelmanratkaisun ja vieraiden kielten, oppimista eikä alle kahden tunnin päivittäisellä digitaalisen teknologian käytöllä tutkimusten mukaan ole huomattavaa vaikutusta lasten hyvinvointiin silloin, kun ruutuaika ei häiritse arjen rutiineja. Digitaalisen teknologian käyttöön liittyvät hyvinvointihaitat ovatkin usein epäsuoria: ruudun ääressä istuttu aika on poissa muihin aktiviteetteihin käytetystä ajasta.

Hyvinvointia tuottava lähiluonto

Luonto tekee hyvää niin lapselle kuin aikuiselle

Luonto voi toimia hyvinvoinnin lähteenä ja lieventää stressaavan elämän vaikutuksia. Lasten hyvinvointia tukeva, itsensä toteuttamista mahdollistava elinympäristö tarjoaa ruumiillisen terveyden fyysisen aktiivisuuden kautta, ruumiillisen liikkumisen vapauden aistien, mielikuvituksen, tunteiden, ajatusten ja leikin kautta, valtaa omaan ympäristöön sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta leikkikavereiden lisäksi muiden lajien ja koko luonnonympäristön kanssa.

Luonnon kokeminen mahdollistaa parhaimmillaan lapselle tilan löytää omia rajojaan ja vahvuuksiaan. Luontoyhteys tuottaa kyvyn elää vuorovaikutuksessa ihmisten lisäksi eläinten, kasvien ja kaikkien muiden luonnon eliöiden sekä elottoman luonnon elementtien kanssa sekä tuntea ja välittää huolta muiden lajien puolesta. Myönteinen asenne ympäristön ja luonnon suojeluun kumpuaa usein lapsuudessa kokemuksilla kasvatetusta luontosuhteesta.

Luonnonympäristöissä on erilaisia monimuotoisuuden tasoja ja luonnolliset ympäristöt vaihtelevat myös niiden hyvinvointivaikutusten tuottokyvyssä. Monimuotoisuuden ja luonnonympäristön monirakenteisuuden lisääntyminen lisää samalla hyvinvointia ja terveyttä edistäviä vaikutuksia. Biodiversiteettihypoteesin mukaan luonnon monimuotoisuuden vähentymisellä on yhteys sekä tartuntatautien leviämiseen ja tarttumattomien tautien lisääntyneeseen määrään. Fuller ym. (2007) vertailivat tutkimuksessaan 15 kaupunkipuistoa ja niiden käyttäjiä ja johtivat tuloksen, että kasvilajiston rikkaus kasvattaa koettuja keskittymiskyvyn palautumisvaikutuksia. Tulosten mukaan monimuotoisen luonnon kokemisella saavutetaan parhaimmat hyvinvointihyödyt.

Luonnon tuottamat hyvinvointivaikutukset

Lasten stressitasot ovat alhaisempia luonnossa vietetyn ajan jälkeen ja fyysisen aktiivisuuden määrä usein lisääntyy. Aikuisten fysikaalisia stressivasteita, kuten verenpainetta ja kortisolipitoisuutta on mitattu useissa tutkimuksissa ja tulokset ovat osoittaneet stressistä elpymisen näkyvän kehossa jo 15 minuutin luontoaltistuksen jälkeen. Epäsuora kontakti luontoon, kuten luonnonmaisema ikkunan takana tai luontokuvat saattavat myös vähentää stressiä ja nopeuttaa parantumista tai palautumista fyysisistä poikkeustiloista.

Luonnonelementeillä ja lähiluonnon kokemisella on lieventävä vaikutus lasten kohtaamiin stressaaviin elämäntilainteisiin. Vanhempia ja lapsia haastattelemalla toteutetussa tutkimuksessa kodin lähellä olevan luonnon määrän lisääntyessä havaittiin ahdingon tunteiden vähentyvän. Tulosten mukaan luonto myös lieventää stressaavien elämäntilanteiden tuottamaa negatiivista vaikutusta lapsen itsetuntoon. Myös luontokosketuksen vaikutusta lasten mielenterveyteen ja hyvinvointiin on tutkittu. Eräässä tutkimuksessa lisättiin opetussuunnitelman toteutukseen aktiviteetteja luonnonympäristöissä ja vanhempia ja opettajia haastattelemalla kerättiin kokemukset lasten käytöksen ja mielialan muutoksista. Vanhemmat ja opettajat raportoivat suoran luontokontaktin lisäävän lasten itsetuntoa ja koettua hyvinvointia.

Liikkuminen luonnonympäristöissä nostaa mielialaa ja itsetuntoa

Korpelan & Parosen (2011) kyselytutkimuksessa ulkoilun myönteisistä vaikutuksista terveydelle ja hyvinvoinnille ulkoilun virkistävyyttä verrattiin muihin vapaa-ajan harrastuksiin. Lisäksi eri liikunta- ja ulkoiluympäristöissä tarkasteltiin elpymiskokemusten voimakkuutta ja emotionaalisen hyvinvoinnin kokemista. Tulosten mukaan luontoon liittyvät liikuntaharrastukset tuottivat enemmän mielihyvää kuin monet vertailukohteista. Luontoharrastuksilla koettiin olevan virkistävämpi vaikutus kuin itsensä kehittämiseen liittyvillä harrastuksilla kuten opiskelu vapaa-aikana ja ilmaisu- tai taideharrastukset. Luonnossa vahvimpia elpymiskokemuksia saatiin metsä- tai peltoympäristöissä, jotka sisälsivät vesielementin. Tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti elpymiskokemukset lisäsivät vastaajien koettua hyvinvointia.

Puutarhanhoidolla ja villieläinten tarkkailulla on havaittu olevan samanlaisia vaikutuksia kuin ulkoliikunnalla

Kouluopetuksessa puutarhan käyttöä on alettu arvostaa oppimisympäristönä. Tutkimustulokset osoittavat, että puutarhanhoidolla on positiivisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin. Laaksoharju ym. (2012) tutkivat mitä hyvinvointivaikutuksia vapaa-ajalla järjestetyt ohjatut puutarhapäiväleirit tuottavat lapsille. Leirien ohjaajat sekä leiriä seurannut tutkija raportoivat havaintonsa, joista tulokset johdettiin. Havaintojen mukaan lasten käytöksessä ja tunteissa näkyi huomattavasti useammin positiivisia vaikuttimia kuin negatiivisia. Monimuotoisen ympäristön havaittiin tarjoavan lapsille mahdollisuuksia luovaan sosiaaliseen leikkiin, jossa osallisuus, itsetunto ja ryhmätyötaidot kehittyivät. Lasten havaittiin olevan innostuneita, oma-aloitteisia, ystävällisiä ja keskittyessään rauhallisia. Negatiivinen käytös, kuten valittaminen, riehuminen ja kiusaaminen, väheni huomattavasti leirin jatkuessa yli kolme viikkoa. Tavoitteellisella puutarhanhoitotyöllä havaittiin olevan ystävyyttä ja yhteistyötä vahvistava vaikutus: yhteisen päämäärän eteen työskentely joka päivä parin tunnin ajan kasvatti motivaatiota ja vahvisti sosiaalisia suhteita. Lapset osasivat luovasti muuttaa työnteon leikiksi. Itse tuotettu sato kerättiin leirin lopussa ja lapset olivat tarkkoja siitä, että tuotto jaettiin reilusti. Lapset tunsivat ylpeyttä ja onnistumisen tunteita.

Laadukkaat ja monimuotoiset päivähoito- ja kouluympäristöt tukevat lasten hyvinvointia

Soderstrom ym. (2013) vertailivat ruotsalaisten esikoululaisten terveydentilaa selvittääkseen, miten koulupihojen luonnon laatu vaikuttaa lapsiin. Laadukkaammissa pihoissa kasvoi puita, pensaita ja varvikkoa ja pihan maasto sisälsi maastonmuotojen vaihteluita, avoimia leikkialueita ja leikkiin tarkoitettuja rakenteita. Vertailupihat olivat sekä kasvillisuudeltaan että maastoltaan vähemmän monimuotoisia. Tulosten mukaan laadukkaamman koulupihan lapset nukkuivat öisin pidempään ja vanhemmat arvioivat heidän terveydentilaansa keskivertoa paremmaksi kuin vertailukoulujen vanhemmat omien lastensa terveydentilaa. Laadukkaan koulupihan lasten havaittiin myös olevan fyysisesti aktiivisempia kuin vertailupihojen lapset.

Viheralueiden läheisyydessä asuminen ennustaa joidenkin tutkimusten mukaan lapsilla parempaa mielenterveyttä ja koettua hyvinvointia. Terveystietoja ja viheralueiden määrää asuinympäristössä vertaileva laaja tutkimus Alankomaissa osoitti, että 24:stä yleisimmästä sairaudesta 15:ta esiintyi merkittävästi vähemmän ihmisillä, joiden elinympäristössä viheralueita oli paljon ja voimakkaimmat vaikutukset havaittiin 46 – 65-vuotiailla aikuisilla ja alle 12-vuotiailla lapsilla. Lasten kohdalla huomattavin tutkimuksessa havaittu vaikutus oli masennuksen vähäisempi esiintyvyys. Skotlannissa tilastodataan perustuvassa tutkimuksessa havaittiin alle 20 minuutin etäisyydellä viheralueesta elävillä lapsilla esiintyvän muita vähemmän
mielenterveyden ongelmia.

Luonnon kanssa vuorovaikuttaminen parantaa oppimistuloksia ja mielen rauhoittumista

Tutkimuksissa on saatu vankkoja tuloksia siitä, että sekä tarkoituksenmukainen että epäsuora vuorovaikutus luonnon kanssa ulkona parantaa kognitiivista suorituskykyä. Kaupunkiympäristön ärsykkeet kuormittavat keskittymiskykyä ja vaativat jatkuvaa huomion suuntaamista ympäristöön. Rauhallisessa ja kiireettömässä luonnonympäristössä stressistä ja kuormituksesta palautuminen on mahdollista. Keskittymiskyky paranee, ADHD-oireet lieventyvät ja tarkkaavaisuus palautuu tutkimusten mukaan luonnonympäristössä ja siellä vietetyn ajan jälkeen.

Hanski ym. (2012) löysivät tutkimuksessaan yhteyden biodiversiteetin, ihmisen iholla elävän mikrobiyhteisön ja atooppisten sairauksien esiintyvyyden väliltä. Tutkimuksen mukaan monimuotoisessa luonnonympäristössä eläminen ja sen kanssa vuorovaikuttaminen edistää hyödyllisten mikrobien esiintymistä ihmisen kehossa ja sitä kautta vähentää riskiä sairastua allergioihin, astmaan ja muihin yliherkkyyssairauksiin.

Millaista luontokosketusta tai läsnäoloa vaaditaan, jotta saavutetaan hyvinvointivaikutuksia?

Lähiluontokohteet tarjoavat mahdollisuuden luontoyhteyteen, mutta pelkkä luonnon lähellä eläminen ei välttämättä tuota hyvinvointivaikutuksia. Hyvinvointivaikutusten saavuttamiseksi lapsen on oltava kosketuksissa luonnonelementtien kanssa ja vietettävä aikaa luonnonympäristössä. Tarkoituksenmukaisen ajanvieton lisäksi luonnon kanssa voi olla vuorovaikutuksessa epäsuorasti, esimerkiksi luontodokumenttia katselemalla. Luonto saatetaan kokea myös jonkin muun aktiviteetin sivutuotteena, esimerkiksi urheiluharrastuksen tapahtumapaikkana tai läpikulkumatkalla. Luonnon tuottamien terveysvaikutusten on tutkimuksissa osoitettu syntyvän altistumisesta tietyille mikrobeille ja mikrobiyhteisöille. Terveys on yksi hyvinvoinnin edellytys, joten myös koetun hyvinvoinnin edistämiseksi altistus luonnolliselle maailmalle on tärkeää.

Mahdollisuus luonnonympäristöön virkistys- ja leikkipaikkana tarjoaa lapsille monipuolisesti hyötyjä. Suora altistuminen luonnolliselle maailmalle - mikrobeille, tuoksuille, äänille, tuntemuksille, makuelämyksille ja näköhavainnoille – tarjoaa kytkeytymisen luontoon, tukee lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja mahdollistaa hyvinvointivaikutuksia. Luonto tarjoaa lapselle tilan rauhoittua, rentoutua ja elpyä, mutta luonnon kokeminen on mahdollista vain, jos kasvattajat ohjaavat lapsen luonnon äärelle. Myös kasvattajien koettu hyvinvointi koetaan lapsen hyvinvointia tukevaksi tekijäksi ja siksi aikuisten hyvinvointia lisäävät ympäristötekijät ja kasvattajien mahdollisuudet luonnon kokemiseen edesauttavat lasten mielenterveyttä ja hyvinvointia. Yhdessä luonnossa vietetyllä ajalla on raportoitu olevan perhesuhteita vahvistava vaikutus.

Palautuminen luontoon trendinä Suomessa

Green care, ulkona oppiminen, metsäeskari, kansallispuistojen arvostus virkistyskohteina, permakulttuuri, luonnonmukainen elämä ja erilaiset luontoharrastukset ovat Suomessa kasvavia trendejä ja kaupunkisuunnittelussa hyödynnetään keinoja lisätä luontoa asuinalueisiin esim. viherkattojen ja -seinien, yhteisöpuutarha-alueiden ja monimuotoisten puistojen muodossa. Suomessa olemme etuoikeutetussa asemassa, sillä luontoa on jäljellä maassamme runsaasti ja mahdollisuudet luontoaltistukseen ovat lähes kaikkien kansalaisten saavutettavissa.

Keväällä, kesällä ja syksyllä mahdollisuudet luonnon moniaistiseen kokemiseen ja terveyttä edistävän mikrobialtistuksen saamiseen luonnosta ovat laajat koko Suomessa. Useimmilla kasvattajilla kotona ja päivähoidossa on päivittäin mahdollisuus tarjota lapsille tilaisuuksia viettää aikaa luonnossa ja uusimman opetussuunnitelman myötä myös kouluissa luontoa on mahdollisuus käyttää oppimisympäristönä päivittäin. Talvella kosketus luonnonelementteihin jää usein vähemmälle ja sitä kautta hyödyllisen mikrobialtistuksen saamisen mahdollisuudet heikkenevät. Ulkona liikkumisen mahdollisuudet muuttuvat, mikä saattaa myös vähentää ulkona liikutun ajan määrää. Epäsuora kontakti luontoon, kuten luontodokumenttien katseleminen, ja sisätiloissa koettu luonto, kuten lemmikkieläimet ja huonekasvit, ovatkin neljän vuodenajan maissa tärkeitä, mutta vähemmälle huomiolle jääneitä tapoja altistua luonnolle. Puutarhanhoito, karikekerroksen irtomateriaaleilla leikkiminen ja suora ihokontakti luonnonelementteihin jäävät lumiseen aikaan vähemmälle, mutta talviluonto voi tuottaa myös voimakkaita elpymiskokemuksia. Luonnonelementeille altistumista talvella voisi lisätä itse kasvatettujen juuresten käyttäminen kylmävarastosta, lumettomaan aikaan luonnosta kerättyjen materiaalien, kuten kävyt, siemenet, kuivatetut kasvit ja kepit, käyttäminen leikeissä ja ohjatussa toiminnassa, kuten askartelussa, sekä ruuanlaittoon käytettävien yrttien kasvattaminen sisällä.

Tutkimustulokset näkyvät myös käytännössä

Luonnon tuottamat hyvinvointivaikutukset tiedostetaan nykypäivänä laajasti tieteellisesti ja länsimaissa tieto on tavoittanut myös useimmat kasvattajat, kaupunkisuunnittelijat ja päättäjät. Tieteellinen tutkimus on edennyt tarkastelemaan terveys- ja hyvinvointivaikutusten syntymekanismeja ja parhaillaan selvitetään mitkä luonnon mikrobiyhteisön osat ja monimuotoisuuden tasot vaikutuksia tuottavat ja millainen altistus luonnolle niitä tuottaa. Tulevaisuudessa saattaa olla mahdollista käyttää päivittäistavaratuotteita, joihin on lisätty hyviä metsämikrobeja terveysvaikutuksia tuottamaan. Luonnon säilymisen kannalta on kuitenkin ensisijaisen tärkeää kasvattaa sukupolvia, joilla on vahva luontosuhde ja arvostus luonnonympäristöjä kohtaan. Asuinympäristön lähiluontomahdollisuuksia kannattaa siis hyödyntää rentoutumispaikkoina!

Keskeisten termien määritelmät

Hyvinvointi – Hyvinvointiin kuuluvat mielenterveys, tunteet, ajatukset ja ulkopuoliset ärsykkeet, tyytyväisyys tärkeisiin vaikutusaloihin ja tyytyväisyys elämään. Tärkeitä vaikutusaloja ovat ainakin ihmissuhteet, työ, terveys ja vapaa-aika. WHO määrittelee hyvinvoinnin kyvyksi hahmottaa omat kykynsä ja voimavaransa, selviytyä tehokkaasti stressistä, työskennellä tuottavasti ja osallistua omaan yhteisöönsä. Toisen määritelmän mukaan hyvinvointi tarkoittaa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus täysin hahmottaa omat kykynsä ja mahdollisuutensa sekä vahva itsetunto ja luottamus elämään, jotta hän kokee voivansa myös saavuttaa mahdollisuuksiaan. Mielenterveyttä koskeva tutkimus on yksilöinyt useita psykologisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat koettuun hyvinvointiin. Niitä ovat optimismi, oikeus päättää omista asioistaan ja kannustavat sosiaaliset suhteet. Lasten mielenterveyden vakautta koskeva tutkimus on puolestaan osoittanut, että lasten hyvinvointia edistää parhaiten heidän vahvuuksiaan tukeva sosiaalinen verkosto ja mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen päivittäisessä elinympäristössä.

Luontosuhde – Luontosuhteella tarkoitetaan ihmisen suhdetta ympäröivään luontoon. Arvostus luontoa kohtaan ja suhtautuminen luontoon kumpuavat luontosuhteesta.

Luontoyhteys – Luontoyhteydellä tarkoitetaan ihmisen kokemusta luonnon kanssa vuorovaikuttamisesta. Vahva luontoyhteys tarkoittaa kokemusta luonnon osaksi kuulumisesta ja heikko puolestaan erillisyyden kokemista luonnollisesta maailmasta.

Luonnosta etääntyminen – Richard Louv esitteli vuonna 2005 termin ‘Nature-Deficit Disorder’ kirjassaan Last Child in the Woods: Saving Our Children from Nature-Deficit Disorder. Termi ‘luonnosta etääntyminen’ tarkoittaa, että erityisesti kaupungeissa lapset kärsivät terveys- ja hyvinvointiongelmista liian vähäisen luontoaltistuksen ja heikon luontoyhteyden vuoksi. Louv esitti huolensa nykypäivän kaupungeissa elävien lasten elintavoista. Hänen mukaansa fyysisen passivoitumisen, kroonisen stressin ja epävarmuuden täyttämä arki heikentää lasten terveyttä ja hyvinvointia ja luontosuhteen palauttaminen toisi ratkaisun ongelmiin.

ADHD – ADHD-diagnoosi (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) on yleisin lapsilla diagnosoitu neurologinen käytöshäiriö. Se tarkoittaa vaikeuksia keskittymisessä, kuuntelemisessa, ohjeiden noudattamisessa ja tarkkaavaisuuden suuntaamisessa. ADHD aiheuttaa haasteita lapsen kognitiiviselle kehitykselle sekä kasvatus- ja opetustyön toteuttamiselle ja diagnoosin yleistymisen vuoksi keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta palauttavia tekijöitä pidetään lasten hyvinvoinnin kannalta oleellisina.

Lähteet

ADELE-tutkimusprojekti, https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/nature-based-solutions/projects/adele

Amoly, E., Dadvand, P., Forns, J., López-Vicente, M., Basagaña, X., Julvez, J., ... Sunyer, J., 2014: Green and Blue Spaces and Behavioral Development in Barcelona Schoolchildren: The BREATHE Project. Environmental Health Perspectives, 122(12), 1351–1358.

Ben-Arieh, A. (2008). The child indicators movement: Past, present, and future. Child Indicators Research, 1(1), 3–16.

Bennett, L.W.; Cardone, S.; Jarczyk, J. Effects of a therapeutic camping program on addiction recovery. J. Subst. Abuse Treat. 1998, 15, 469–474.

Bezinovic, P., Rovis, D., Roncevic, N. ym. (2015). Patterns of internet use and mental health of high school students in Istria County Croatia: cross-sectional study. Croat Med J, 56: 297305.

Bodin, M.; Hartig, T. Does the outdoor environment matter for psychological restoration gained through running? Psychol. Sport Exerc. 2001 4, 141–153.

Catanzaro, C.; Ekanem, E. Home gardeners value stress reduction and interaction with nature. Acta Hort. 2004, 639, 269–275.

Chang, C.; Chen, P. Human response to window views and indoor plants in the workplace. HortScience 2005, 40, 1354–1359.

Chawla, L., 2015: Benefits of Nature Contact for Children - Journal of Planning Literature, 30(4): 433-452.

Chawla, L. Significant life experiences revisited: A review of research on sources of environmental sensitivity. Environ. Educ. Res. 1998, 4, 369–382.

Davidson, R. J., & McEwen, B. S. (2012). Social influences on neuroplasticity: Stress and interventions to promote well-being. Nature Neuroscience, 15(5), 689–95.

Diener E., Scollon C. N., Lucas R. E., 2003: The evolving concept of subjective well-being: the multifaceted nature of happiness – Advannces in Cell Aging and Gerontology, 15: 187-219.

Fuller, R.A.; Irvine, K.N.; Devine-Wright, P.; Warren, P.H.; Gaston, K.J., 2007: Psychological benefits of greenspace increase with biodiversity - Biol. Lett. 3, 390–394.

Fuller R. & Irvine K., 2010: Interactions between People and Nature in Urban Environments - Urban Ecology, Cambridge University Press, 134–171.

Haahtela T., Holgate S., Pawankar R., Akdis C., Benjaponpitak S., Caraballo L., Demain J., Portnoy J., Hertzen L. & WAO Special Committee on Climate Change and Biodiversity, 2013: The biodiversity hypothesis and allergic disease: world allergy organization position statement– World Allergy Organization Journal, 2013, 6:3.

Han K., 2010: An exploration of relationships among the responses to natural scenes: Scenic beauty, preference and restoration - Environmental Behaviour, 42: 243–270.

Hanski, I., von Hertzen, L., Fyhrquist, N., Koskinen, K., Torppa, K., Laatikainen, T., Karisola, P., Auvinen, P., Paulin, L., Mäkelä, M., Vartiainen, E., Kosunen, T., Alenius, H., Haahtela, T., 2012: Environmental biodiversity, human microbiota and allergy are interrelated - Proceedings of the National Academy of Sciences, 21 (109): 8334-8339.

Hart, R., 1979: Children’s Experience of Place, New York, Irwington.

Hartig T., Mitchell R., de Vries S., Frumkin H., 2014: Nature and Health – Annual Review of Public Health, 35: 207-228.

Heim, C., & Binder, E. B. (2012). Current research trends in early life stress and depression: Review of human studies on sensitive periods, gene-environment interactions, and epigenetics - Experimental Neurology, 233(1), 102–11.

Hertzman, C., & Boyce, T. (2010). How experience gets under the skin to create gradients in 162 developmental health. Annual Review of Public Health, 31, 329–347.

Ikeda, K. and Nakamura, K. (2014). Association between mobile phone use and depressed mood in Japanese adolescents: a cross-sectional study. Environ Health Prev Med, 19: 187-193.

Kabisch N., van den Bosch A., Lafortezza R., 2017: The health benefits of nature-based solutions to urbanization challenges for children and the elderly – A systematic review – Environmental Research, 159: 362-373.

Kaplan, R., 2001: The nature of the view from home: Psychological benefits. Environ. Behav. 33, 507–542.

Kardefelt-Winther D., 2017: How does the time children spend using digital technology impact their mental well-being, social relationships and physical activity? An evidence-focused literature review - Innocenti Discussion Paper 2017-02, UNICEF Office of Research – Innocenti, Florence.

Keninger, L. E., Gaston, K. J., Irvine K. N., Fuller, R. A., 2013: What are the Benefits of Interacting with Nature? – International Journal of Environmental Research and Public Health, 10: 913-935.

Kerr, J.H.; Fujiyama, H.; Sugano, A.; Okamura, T.; Chang, M.; Onouha, F. Psychological responses to exercising in laboratory and natural environments. Psychol. Sport Exerc. 2006, 7, 345–359.

Kim, J., Lau, C., Cheuk, K. ym. (2010). Brief report: Predictors of heavy Internet use and associations with health-promoting and health risk behaviors among Hong Kong university students. Journal of Adolescents, 33: 215-220.

Korpela, K., Kytta M. & Hartig, T., 2002: Restorative experience, self-regulation, and children’s place preferences. Journal of Environmental Psychology, 22(4), 387398.

Korpela K. & Paronen O., 2011: Ulkoilun hyvinvointivaikutukset - Metlan työraportteja 212 http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212.htm.

Kuo, F. E., & Faber Taylor, A., 2004: A Potential Natural Treatment for Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder: Evidence From a National Study - American Journal of Public Health, 94(9), 1580–1586.

Laaksoharju T., Rappe E., Kaivola T., 2012: Garden affordances for social learning, play, and for building nature-child relationship – Urban Forestry & Urban Greening, 11: 295-203.

Lohr, V., Pearson-Mims, C., 2005: Children’s active and passive interactions with plants influence their attitudes as actions toward trees and gardening as adults. HortTechnology 15, 472–476.

Louv, R., 2005: Nature Deficit – Is ADHD research overlooking the green factor? – Orion Magazine, July / August 2005: 70-72.

Lynch, K., 1977: Growing up in Cities, Cambridge, MA: MIT Press.

Maas J., Verheil R., de Vries S., Spreeuwenberg P., Schellevis F., Groenewegen P., 2009: Morbidity Is Related to a Green Living Environment – Journal of Epidemiology and Community Health 63(12): 967-973.

Moore, R. C., 1980: Collaborating with Young People to Assess their Landscape Values – Ekistics, 47 (281): 128-135.

Nussbaum, M. C., 2011: Creating Capabilities, Cambridge, MA: Harvard University Press

Pretty, J.; Peacock, J.; Sellens, M.; Griffin, M. The mental and physical health outcomes of green exercise. Int. J. Environ. Health Res. 2005, 15, 319–337.

Pretty, J.; Peacock, J.; Hine, R.; Sellens, M.; South, N.; Griffin, N. Green exercise in the UK countryside: Effects on health and psychological well-being, and implications for policy and planning. J. Environ. Plann. Manag. 2007, 50, 211–231.

Sandifer, P. A., ym. (2015). "Exploring connections among nature, biodiversity, ecosystem services, and human health and well-being: Opportunities to enhance health and biodiversity conservation." Ecosystem Services 12: 1-15.

Seligman, M., Csikszentmihalyi, M., 2000: Positive psychology: An introduction - American Psychologist, Vol 55(1), Jan 2000, 5-14.

Seto K. C., Reenberg, A., 2014: Rethinking Global Land Use in an Urban Era - MIT Press, 394 s.

Shonkoff, J. P., Boyce, W. T., & McEwen, B. S. (2009). Neuroscience, molecular biology, and the childhood roots of health disparities: Building a new framework for health promotion and disease prevention - The Journal of the American Medical Association, 301(21), 2252–9.

Shonkoff, J. P., & Garner, A. S. (2012). The lifelong effects of early childhood adversity and toxic stress - Pediatrics, 129(1), e232-46.

Shu S. & Ma H., 2017: A pilot study: The restorative potential of soundscape on children - INTER-NOISE and NOISE-CON Congress and Conference Proceedings, 255(3): 4490-4496.

Soderstrom M., Boldemann C., Sahlin U., Martensson F., Raustorp A., Blennow M., 2013: The Quality of the Outdoor Environment Influences Children’s Health – A Cross-sectional Study of Preschools – Acta Paedriatrica 102(1): 83-91.

Theokas, C., Almerigi, J. B., Lerner, R. M., Dowling, E. M., Benson, P. L., Scales, P. C., & Eye, A. Von. (2005). Conceptualizing and modeling individual and ecological asset components of thriving in early adolescence. Journal of Early Adolescence, 25(1), 113–143.

Thomson, K. C., Oberle, E., & Schonert-Reichl, K. A. (2015). Optimism in early adolescence: Relations to individual characteristics and ecological assets in families, school, and neighbourhoods. Journal of Happiness Studies, 16, 889–913.

Van den Berg, A.E.; Custers, M.H.G. Gardening promotes neuroendocrine and affective restoration from stress. J. Health Psychol. 2011, 16, 3–11.

Vos T., Barber R. M., Bell B. ym., 2015: Global, regional, and national incidence, prevalence, and years lived with disability for 301 acute and chronic diseases and injuries in 188 countries, 1990-2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013 - LANCET, 9995(386): 743-800.

Wells N. M., Evans G. W., 2003: Nearby Nature: A Buffer of Life Stress among Rural Children - Environment and Behavior, 35: 311-330.

World Health Organization. (2016). Mental health: Strengthening our response. Retrieved February 10, 2017

Edellinen artikkeli

Ajattelemattomasti onnelliseksi meditaation avulla

Seuraava artikkeli

Miten harjoittaa läsnäoloa, kun on kiire?

Jätä kommentti

Huomioi, että luemme kaikki kommentit ennen julkaisua, koska haluamme pitää blogimme asiallisena.