Luonto – sinun sylissäsi minun on hyvä olla

Minä juoksen sinun syliisi. Sinä olet ainoa kuuntelijani, ainoa pysyvä kallioni, joka pystyy vastaanottamaan sisälläni myrskyävät tunteet. Välillä tunteita on vaikea pukea sanoiksi, mutta ei se haittaa, sillä luonto sinä ymmärrät ilman sanojakin.

Niinä hetkinä, kun siipeni eivät meinaa kantaa, otat minut halaukseesi. Autat minua rauhoittumaan ja hengittämään syvään yhdessä kanssasi. Päästät minut nojaamaan vahvaa runkoasi vasten ja kiedot lämpösi suojakseni.

Sinä olet ollut kanssani aina, syntymästäni asti. Olet ottanut vastaan riemun kiljahdukset, opastanut oikeaan suuntaan ja auttanut, kun olo on ollut eksynyt. Sinä olet loistanut kanssani kilpaa, nauranut kanssani ja jutellut kanssani. Sinä olet kuunnellut, ollut aidosti läsnä ja samalla pienentänyt yksinäisyyden tunnetta. Sinun lumivaippasi on kestänyt itkuni ja nyrkin iskuni.

Ja siinä sinä olet, edelleen vierelläni. Olisin hukassa ilman sinua.

Luonto, sinä saat minut rentoutumaan. Sinä saat minut voimaan hyvin. Sinä autat minut näkemään itseni sinun silmiesi kautta. Sinä autat minua saamaan huolet oikeaan mittasuhteeseen. Ahdistuksen ja tunnekuohujen keskellä saat minut liikkumaan ja nukkumaan paremmin.

Maatessani sammalvuoteella, saatan tuntea sinut kaikilla aisteillani. Vuosittain olen saanut kuunnella lintujen kevätkonserttia. Olen tuntenut kyyneleesi kasvoillani ja katsonut lumoutuneena raivosi salamointia. Olen hengittänyt kanssasi puhdasta ilmaa ja nauttinut kielojen tuoksusta. Ojentamalla käden, voin maistaa mustikkaa ja avaamalla silmäni, saatan nähdä sinut kaikessa kauneudessaan.

Mutta en vielä. En suostu avaamaan silmiäni. Olen hetken vielä tässä ja annan energiasi pysäyttää minut tähän hetkeen. Hengitän kanssasi syvään sisään ja ulos.

Luonto, sinun sylissäsi minun on hyvä olla.

Niin kuin tekstistä voi huomata, on luonnolla ja metsällä ollut minulle todella iso merkitys elämäni aikana. Merkitys on ollut suuri, niin tunnetasolla, kuin mielen hyvinvoinnin ja rentoutumisen saralla. Luonto on ympäristö, joka kuuntelee minua ja ottaa minut vastaan empimättä sellaisena kuin olen. Se lohduttaa, vahvistaa, rentouttaa ja parantaa. Luonto antaa uusia näkökulmia ja virkistää mieltä sekä kehoa. Metsä on minun kuntosalini ja terapiatuolini.

Luonto on jo tilanaan itsestään terapeuttinen, mutta siellä tehdyt harjoitteet syventävät läsnäoloa sekä luontoyhteyttä, ja antavat sitä jotain, mitä kehomme ja/tai mielemme juuri sillä hetkellä tarvitsee. Tutkimuksilla on osoitettu, että luonnossa oleilulla on selkeitä terveysvaikutuksia:

• 5-10 minuuttia → Hengitystiheys, syke ja verenpaine laskevat. Stressihormonit vähenevät
• 20 minuuttia → Mieliala kohenee.
• 60 minuuttia → Tarkkaavaisuus lisääntyy.
• 2 tuntia → Elimistön puolustusmekanismit elpyvät.
• 5 tuntia/ kuukaudessa → Positiiviset tunteet lisääntyvät.
• 3 vrk yhtämittainen luontoaltistus → Elimistön puolustusmekanismit vahvistuvat, syöpää ehkäisevien proteiinien määrä lisääntyy, stressihormonien määrä pienenee, verensokeriarvot tasaantuvat, kohonnut verenpaine laskee, masennuksen ja väsymyksen tunne vähenee ja elinvoimaisuuden tunne lisääntyy.

(Arvonen, S. 2017. s. 216-217.)

Tämän vuoksi olenkin tämän tekstin loppuun kerännyt muutaman Sirpa Arvosen Metsämieli-harjoitteen, joita teen aika-ajoin rentoutuakseni ja saavuttaakseni mielen hyvinvointia. Harjoitteet on helposti sovellettavissa ja ne voi tehdä yksin tai yhdessä jonkun kanssa, silloin kun hyvältä tuntuu. Suosittelen sinuakin kokeilemaan näitä ja antamaan itsellesi hetki luonnon syleilyssä.

Läsnäolon hetki

1. Pysähdy hetkeksi, ennen kuin aloitat metsäkävelyn.
2. Seiso tasapainoisesti, niin että tunnet alustan jalkapohjiesi alla.
3. Valitse katseellesi maasta kiintopiste muutaman metrin päästä.
4. Vie huomiosi hengitykseen. Jokainen hengenvetosi on ainutlaatuinen.
5. Hengitä keskittyneesti nenän kautta sisään ja huulten raosta ulos kolmen hengityskierroksen ajan.
6. Seuraa hengityksen kulkua ja annan hengityksen kulkea vapaasti omassa rytmissään.
7. Hetken päätteeksi vedä raikkaasti ilmaa sisään ja huokaise uloshengityksellä.
8. Olet valmis jatkamaan matkaa.
9. Voit tehdä saman harjoituksen kävelyn päätteeksi. Millaista eroa huomaat verrattuna kävelyn aloitushetkeen?

(Arvonen, S. 2017. s. 76-77.)

Ajatusten kuljetus (kesto noin 10 minuuttia)

1. Pysähdy tarkkailemaan poutapilviä tai virtaavaa vettä purossa.
2. Vie kaikki huomiosi pilvien tai veden muotoihin ja liikkeisiin.
3. Kun mieleesi tulee jokin ajatus, tervehdi sitä ystävällisesti.
4. Punnitse hetki tuota ajatusta: Onko tämä ajatus hyödyllinen tai tarpeellinen juuri tässä ja nyt?
5. Päätä antaa ajatuksen jatkaa matkaa.
6. Kun päätät päästää ajatuksesta irti, kuvittele, että sijoitat ajatuksesi jollekin poutapilvelle tai puron virtaan, jonka mukana se voi jatkaa matkaansa.
7. Katsele pilveä tai virran juoksua ja kuvittele, kuinka ajatuksesi jatkaa matkaa.
8. Palauta huomiosi takaisin pilvien tai veden tarkkailuun.
9. Jatka matkaa ja mieti, millaisia huomioita teit harjoituksesta.

(Arvonen, S. 2017. s. 80.)

Ärripurri (kesto noin 15 minuuttia)

1. Tee harjoitus, kun tunnet suuttumusta, ärtymystä tai kiihtymystä, jonka haluaisit purkaa liikkumalla. Lähde metsään tömistellen ja päättäväisenä.
2. Hypi, pompi, nyrkkeile ilmaa vastaan ja mutise itseksesi.
3. Kuulostele kehoasi ja mieltäsi. Kun huomaat tunteisen laimenevan, hiljennä menoa ja jatka kävelyä rauhallisemmin.
4. Hengähdä ja huokaise. Totea: Se oli semmoinen päivä, tunne ja tilanne.

(Arvonen, S. 2017. s. 313.)

Kiitollisuuspuu (kesto noin 5 minuuttia)

1. Valitse metsä- tai puistokävelysi varrelta itsellesi ”kiitollisuuspuu”.
2. Pysähdy puun alle tai niin että voit nähdä puun kokonaisuudessaan.
3. Mieti, mistä kaikesta tänään voit olla kiitollinen. Huomioi arkiset ja pienetkin asiat.
4. Kuvittele, että sijoitat jokaisen kiitollisuudenaiheen puun oksalle tai lehvälle.
5. Katsele kiitollisuuspuutasi ja kuulostele kiitollisuuden tuntemuksia mielessäsi ja kehossasi.
6. Palaa puun luokse vähintään kerran viikossa ja aina, kun koet siihen tarvetta.
7. Tarvittaessa voit mielikuvissasi mennä kiitollisuuspuun juurelle silloinkin, kun et pääse konkreettisesti puun luokse.

(Arvonen, S. 2017. s. 129.)

Lähde: Sirpa Arvonen. 2017. Mielen ja kehon taskukirja.

Kuvat:

• Järvi: Maria Rinne
• Koski: Mikko Moilanen
• Kukat: Mikko Moilanen
• Lampi: Maria Rinne