Mitä voimme oppia vierailta kulttuureilta

Mitä voimme oppia vierailta kulttuureilta

Sanna-Mari Pöyry

Vieraat kulttuurit tulevat luoksemme internetin, television ja kansainvälisten ihmisvirtojen mukana. Turvapaikkakriisi 2015 toi maahamme totuttua enemmän turvapaikanhakijoita. Turvapaikanhakijat toivat mukanaan kulttuurinsa koko kirjon. Sen vastaanottaminen ei ole ollut helppoa. Vierauden pelko on luonnollista, muttei hyväksyttävää. Uhkakuvien näkemisen sijaan voisimme keskittyä siihen, millä tavalla uudet kulttuurit voivat rikastaa tapojamme. Valitsimme neljä periaatetta ja toimintatapaa, joista voisimme ottaa oppia. Esittelemme ahimsan, Islamin mystikoiden henkisen rikkauden, Bhutanin onnellisuusvaltion ja zeniläisen katsantotavan.

Ahimsa eli väkivallattomuuden laki

Ahimsan noudattaminen on yksinkertaista. Kyse on periaatteesta, jonka mukaan kärsimyksen aiheuttamista vältetään mahdollisimman paljon. Jos toisia ei voi auttaa, tulee ainakin pidättäytyä aiheuttamasta heille kärsimystä.

Kärsimyksen välttäminen kohdistetaan muihin ihmisiin, mutta myös eläimiin ja luontoon. Jon Kabat-Zinnin opetusten mukaan myös itseen kohdistuva ankaruus tulee lopettaa. Ahimsan periaate pätee fyysiseen, mutta myös sanalliseen vahingoittamiseen, juoruiluun. Väkivallattomuuden toteuttaminen alkaa vapauttaa piileviä voimavarojamme ja tuo elämäämme syvää sisäistä rauhaa.

Väkivallattomuuden periaate, ahimsa, esiintyy lääkäreiden vannomassa Hippokrateen valassa. Ahimsaa on edistänyt Mahatma Gandhi – tämä oli yksi Gandhin väkivallattoman vallankumouksen periaatteista. Silti voisimme viljellä sitä laajemmin osana suomalaista, toisia ihmisiä kunnioittavaa kulttuuria.

Islamin mystikot ja hengen rikkaus

Islamin mystikot ihannoivat köyhyyttä. Tuttua! Myös Raamattu opettaa meitä kartuttamaan hengen varallisuutta maallisen varallisuuden sijaan. Myös Islamin mystikoiden opetus on, että hengen rikkaus on ainoaa oikeaa rikkautta. Vaikka ihmisellä olisi maallista omaisuutta paljon, se ei vielä tarkoita henkistä rikkautta. Maallista rikkautta omistava voi olla henkisesti köyhä ja elää onnettomana. Onnettomuus johtuu materiaan kiinnittymisestä.

Materiaan kiinnittymisen sijaan voisimme vaalia hengen ravintoa; armollisuutta, ystävällisyyttä, palvelemista, kunnioittamista, rakkaudellisuutta, epäitsekkyyttä. Hengen rikkauksien vaaliminen avaa oven merkitykselliseen ja syvästi rikkaaseen elämään.

Zen – uudenlainen tapa nähdä

Zen tarkoittaa tietynlaista tapaa nähdä maailma ja sen tapahtumat, muut ihmiset, tilanteet ja itsensä. Zeniläinen maailmakuva poikkeaa länsimaisesta. Zenissä ei samaistuta mieleen ja ajatuksiin, eikä tunteisiin. Itse nähdään pienenä osana universumia, ykseyttä. Ykseys ulottuu materiaan ja henkeen.

Ympäristö avautuu eteemme arvotta, ilman nimilappuja tai kategorioita. Asiat, ihmiset ja tapahtumat vain ovat. Samoin tunteemme ja ajatuksemme, ne ovat vain tunteita ja ajatuksia. Zenin henki herää, kun pyrimme heräämään tietoisuuteen itsestämme ja elämästämme sellaisina kuin ne tällä hetkellä ovat.

Voisimme oppia zeniläisestä katsantotavasta nykyhetkeen keskittymistä ja neutraalia suhtautumistapaa ikäviin tunteisiin, ajatuksiin ja tapahtumiin. Näitä voi oppia esimerkiksi erilaisilla hyväksyvää läsnäoloa opettavilla kursseilla.

Bhutan ja kansalaisten onnellisuus

Bhutan on pieni valtio, jonka tärkein julkilausuttu tavoite on kansan onnellisuus. Valtion 755 000 asukasta muodostavat hyvin eristäytyneen maan, jossa on vuodesta 1972 lähtien tavoiteltu ensisijaisesti asukkaiden korkeaa kansallista onnellisuustasoa. Ei bruttokansantuotetta, PISA-menetystä tai liiketaloudellisia voittoja. Vaan onnellisuutta.

Bhutanissa onnellisuus on päämäärä, jota kohti kuljetaan pienin askelin. Oikeanlainen elämäntapa, johon kuuluu esimerkiksi rakkaudellisuus ja palveleminen, on oikea tie pysyvään onneen. Onnellisuuden tavoittelua Bhutanin valtio ja siellä vallitseva kulttuuri tukevat eri tavoin, kuten turvallisella ympäristöllä, arvostuksen antamisella ja ihmisten kunnioittamisella.

Tiedot Bhutanista ovat ristiriitaisia. On esitetty väitteitä, joiden mukaan Bhutanissa sorretaan vähemmistökansoja. On jopa väitetty, että Bhutan käyttää onnellisuusindeksiä oikeuttaakseen vähemmistöjen sortamisen. Meillä ei ole varmaa tietoa siitä, kuinka autoritaarisesti onnellisuuden tavoitteluun pyritään. Bhutan on kuningaskunta, jossa on pidetty ensimmäiset demokraattiset vaalit vasta toistakymmentä vuotta sitten. Tästä huolimatta voimme pohtia, mikä meille on viime kädessä merkityksellisintä – voisiko se olla onnellisuus.

Uskalla unelmoida

Miltä Suomi näyttäisi 40 tai 50 vuoden kuluttua, jos mekin valitsisimme yhdessä väkivallattomuuden ja onnellisuuden tavoittelun maallisen rikkauden tavoittelun sijasta? Tarkoittaisiko se hyvinvointivaltion palauttamista, kiireestä ja yksilökeskeisyydestä luopumista tai tiiviimpiä yhteisöjä? Ota hetki aikaa ja unelmoi.

Kirjoituksessa käytetyt lähteet ja lisälukemista:

Leena Kurki 2015: Yhteisö väreissä. Uskontojen prisma.

Jon Kabat-Zinn 2016: Olet jo perillä. Tietoisen läsnäolon taito.

Charlotte Joko Beck 2007: Jokapäiväinen zen.

Johan Norberg 2010: GDB and its enemies: the questionnable search for a happiness index. Saatavilla:
https://www.growthintransition.eu/wp-content/uploads/GDPanditsenemies.pdf

Helsinki Zen Center, www.zazen.fi

Edellinen artikkeli

Miten lapsi oppii tunnetaitoja

Seuraava artikkeli

Tavoitteet tuovat motivaatiota liikkumiseen

Jätä kommentti

Huomioi, että luemme kaikki kommentit ennen julkaisua, koska haluamme pitää blogimme asiallisena.

Robottiesto: