Miksi etsimme elämän tarkoitusta

Miksi etsimme elämän tarkoitusta

Sanna-Mari Pöyry

Oletko koskaan kokenut olevasi hukassa? Tai ehkä elämä on hetkellisesti tuntunut merkityksettömältä ja tyhjältä? Nämä kokemukset kuuluvat ihmisyyteen ja elämään. Sisäsyntyiset tarpeemme ohjaavat meitä etsimään elämän tarkoitusta. Tarvitsemme merkityksellisyyden tunnetta ja tekemistä elämänkulkuumme. Tarkoitus syntyy usein roolien, tehtävien ja asemien kautta. Tietyssä kehitysvaiheessa on luonnollista alkaa kaivata syvempiä merkityksiä. Ryhdymme etsimään elämän tarkoitusta. Elämän tarkoituksen hakeminen pakottaa kohtaamaan tyhjyyttä, ottamaan sitä haltuun ja hoitamaan tyhjyyden tunnetta.

Merkityksen tunto elämässä

Meissä on sisäsyntyinen tarve tuntea elämä merkitykselliseksi. Merkityksellisyys syntyy jäsentymisestä ja liittymistä. Lisäksi meillä on tekemisen tarve. Siksi työ, tehtävä, asema ja rooli ovat tärkeitä elämään merkityksellisyyttä tuovia tekijöitä. Tekeminen voi olla vapaaehtoistyötä tai omaelämänkerran kirjoittamista, puutarhassa touhuamista tai tavoitteellista urheilua – paljon muutakin kuin palkkatyötä. Tekeminen liittää meidät muihin roolin avulla. Kykymme omaksua ja hallita rooleja riippuu roolitunnosta.

Roolitunto luo pohjan roolien kautta saadulle elämän tarkoitukselle

Roolien kautta saadaan merkityksiä, jotka ovat yhteydessä roolituntoon. Rooli osoittaa meille paikkamme elämässä. Kun olemme tulleet kohdatuiksi aitoina persoonina jo lapsuuden perheissämme, meille on kehittynyt luonteva ja vahva roolitunto. Koemme, että saamme olla olemassa ehdoitta. Heikko roolitunto ohjaa kompensoimaan hataruuttamme esimerkiksi vihaan, pelkoon tai kateuteen pohjautuvalla käytöksellä.

Tarvitsemme roolia ja tehtävää. Niistä voimme ammentaa tarkoituksen tunnetta elämäämme. Identiteettimme rakentuu osaksi eri rooleissa toimimisesta. Kun rooli puuttuu, kohtaamme vaikeuksia. Tekeminen edistää liittymistä muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan, ja tyydyttää kuulumisen tarvettamme. Ilman merkityksellisiä tehtäviä voimme kokea tyhjyyttä.

Tyhjyyden tunne

Tyhjyyden tunnetta on sanottu ihmisen pahimmaksi ahdistukseksi. Tyhjyyden kokemukset ovat olemassaoloamme uhkaavia; katoamista, yhteyksien menettämistä, kuolemaa ja täydellistä merkityksettömyyttä. Jos koemme ihmisarvomme olevan riippuvainen arvosta ja asemasta, pienetkin arkiset vastoinkäymiset tai asemaamme uhkaavat asiat voivat syöstä meidät tyhjyyteen. Saavuttamisen paine voi kasvaa ylimittoihin, jolloin mikään ei riitä. Voimme lohduttautua sillä, että tyhjyyden kokeminen on luonnollista. Tarkoitus ja tyhjyys vaihtelevat jokaisen elämässä.

Tyhjyyden tunteen kohtaaminen

Tyhjyyden tunne voi tuntua ahdistavalta, mutta se on hyvästä. Elämän kokeminen mielettömäksi kirvoittaa luovuutta. Uudistumme. Etsimme jatkuvasti elämän tarkoitusta, koska eriasteiset merkityksöttömyyden kokemukset ajavat meitä siihen.

Joskus jäämme kiinni rooleihimme, mikä ei ole hyvästä. Seuraa pysähtyneisyyttä ja minuuden kapeutumista. Emme ole kokonaisvaltaisia, eheitä, emmekä aitoja. Kohdatessamme tyhjyyden tunteen rohkeasti vapaudumme sidoksista, elämän lumovoimasta ja vangittuna olemisesta. Lisäksi voimme alkaa hoitaa tyhjyyden tunnetta.

Tyhjyyden tunteen hoitaminen

Tyhjyyteen liittyvä ahdistusta voi hoitaa esimerkiksi arvoilla. Arvojen tiedostaminen ja toiminta arvojen pohjalta lisäävät onnellisuuttamme ja hyvinvointiamme, koska ne luovat merkityksellisyyttä elämäämme. Tiedostatko sinä omat arvosi? Ohjaavatko ne valintojasi ja vapaa-ajan käyttöäsi?

Monet universaalit arvot, esimerkiksi kauneus, totuus, hyvyys, rakkaus, oikeudenmukaisuus ja suvaitsevaisuus, rohkaisevat meitä liittymään muihin. Muihin liittyessämme tulemme hoidetuiksi. Se liittyy osittain muilta ja itseltämme saatuun hyväksyntään, joka arvojen mukaisesta toiminnasta seuraa.

Meillä on tarve tulla hyväksytyksi ja tuntea itsehyväksyntää. Itsehyväksyntä kasvaa, kun teemme arvojemme mukaisia tekoja arjessa. Positiivinen kierre kasvaa. Samalla tyhjyyden tunne tulee hoidetuksi, ja elämä tuntuu tarkoitukselliselta.

Kirjoituksessa käytettyjä lähteitä ja lisälukemista:

Arto Pietikäinen 2014. Kohti arvoistasi. Suuntaa mielekkäisiin muutoksiin.

Kari E. Turunen 1990. Ihmisen ymmärtäminen.

Mia Salo (toim.) 2013. Tarkoituskeskeinen ajattelu: tarkoitus logoterapian viitekehyksessä.

Raimo Lappalainen; Tuula Lehtonen & Steven C. Hayes 2013. Hyväksymis- ja omistautumisterapia käytännön terapiatyössä.

Tapani Erämää 2005. Tie toivoon ja tarkoitukseen: logoterapian perusteita.

Viktor E. Frankl 2005: Logoterapia – avain mielekkääseen elämään.

Edellinen artikkeli

Miten harjoitan mindfulnessia?

Seuraava artikkeli

Löydä onni yhteydessä toisiin

Jätä kommentti

Huomioi, että luemme kaikki kommentit ennen julkaisua, koska haluamme pitää blogimme asiallisena.

Robottiesto: