Villiyrttisesonki on alkanut Etelä-Suomessa. Pieniä nokkosia, vuohenputkia ja voikukan versoja puskee maasta. Villiyrttien keruu on mitä parhain harrastus, joka pitää kehon ja mielen virkeänä sekä ruokakaapit täytettynä luonnollisella superruualla.
Villiyrttejä voi nautiskella monessa muodossa. Yksi tapa tutustua villiyrttien maailmaan on opetella valmistamaan itse yrttiteetä eli yrttihauduketta eri käyttötarkoituksiin. Yrttiteen muodossa nautitut kasvien sisältämät vitamiinit ja muut vaikuttavat aineet saadaan kätevästi hyödynnettyä.
Yrttiteetä voi valmistaa moneen makuun sopivaksi: yrttiteen saa maistumaan lempeän makealta, sulokkaan kukkaiselta tai vetreän vihreältä. Sen lisäksi, että yrttiteet maistuvat hyvälle, niillä voi koostumuksesta riippuen olla rauhoittavia tai virkistäviä vaikutuksia. Kansanperinteessämme monia eri vaivoja onkin hoidettu erilaisilla yrttihaudukkeilla. Yrttiteetä on käytetty erityisesti kehon puhdistamiseen, ruuansulatuksen tehostamiseen ja kehon ja mielen rauhoittamiseen. Villiyrttejä on myös käytetty niiden hyvän maun vuoksi. Esimerkiksi marjojen lehdissä on runsaasti ihania aromeja, mutta ne eivät maistu liian voimakkailta. Villiyrteistä valmistetut teet ovat luontaisesti kofeiinittomia, vaikka osalla niistä onkin kehoa virkistävä vaikutus.
Yrttiteet on helppo valmistaa itse, mutta teesekoituksia ei kannata valmistaa umpimähkään. Yrttien vaikutukset voivat olla voimakkaita. Huolella mietittyjen teesekoituksien eri ainekset täydentävät toistensa makua ja vaikutusta. Tutustu käyttämääsi yrttiin ja sen vaikutuksiin etukäteen. Kokeile varovasti ja pieninä annoksina, sopiiko yrtti sinulle. Muista myös mahdolliset allergiat.
Teeainesten keruu
Ennen kuin lähdet keräilemään villiyrttejä, kannattaa osallistua vaikkapa villiyrttikurssille, jossa opetellaan tunnistamaan eri kasvilajit ja kerrataan jokamiehen oikeuden perusteet. Pääsääntönä voidaan sanoa, että puiden antimien ja juurien keruuseen tarvitset maanomistajan luvan, kun taas lehtivartisia kasveja saa keräillä vapaammin. Keruupaikalla on väliä, ja kerättävien kasvien tulee olla riittävän puhtaita.
Kasvitietokirjallisuuden mukaan teeyrttien keruun yleissääntöinä voidaan pitää tiivistetysti seuraavia:
- Kasvien lehdet kerätään keväällä ennen kukintaa. Toukokuu on useimpien kasvien paras keruuaika, kun nuoret kasvit puskevat innoissaan maasta kohti valoa ja lämpöä kylmän talven jäljiltä. Myös ravintopitoisuudet kasveissa ovat useimmiten huipussaan aikaisin keväällä.
- Kasvien kukat poimitaan vastapuhjenneina, jolloin aromiaineet ovat voimakkaimmillaan. Esimerkiksi voikukan aromikkaat kukat sopivat teekäyttöön.
- Kukinnot kannattaa kerätä niiden ollessa osittain auenneita (esimerkiksi maitohorsman ja mesiangervon kukinnot).
- Juurakot ja juuret kannattaa kerätä varhain keväällä tai myöhään syksyllä, jolloin niiden ravinne- ja tehoainepitoisuudet ovat suurimmillaan.
- Siemenet kerätään juuri ennen täyttä kypsyyttä (esimerkiksi nokkosen siemenistä saa ihanaa voimateetä).
Yrttiteehen hyvin sopivat villikasvit
Alla on listattu yrttiteeksi sopivia villikasveja keruuajankohdan mukaan ryhmiteltynä. Toki paljon muitakin kasveja voi käyttää teen valmistukseen. Yrttien keruuajankohta on suuntaa antava, ja se luonnollisesti vaihtelee Suomessa sijainnin ja vuodenajan säätilanteen mukaan. Tiettyjä kasveja, kuten esimerkiksi nokkosta, voi myös ”laiduntaa”. Laiduntamisessa leikataan kasvustoa säännöllisesti, jolloin se kasvattaa tilalle uusia lehtiä syksyyn saakka.
Varhain keväällä (heti lumien sulettua)
- Voikukan ja virmajuuren juuret
Keväällä
- Kuusen- ja männynkerkät
- Koivun hiirenkorvat ja nuoret lehdet
- Nokkosen ja voikukan nuoret lehdet
- Koivun, pihlajan ja lehmuksen lehdet
- Nokkosen, voikukan, vadelman, mansikan ja maitohorsman lehdet
Kesällä
- Mesiangervon lehdet ja kukat
- Mustikan lehdet (ennen marjojen kypsymistä)
- Poimulehden lehdet ennen kukintaa
- Kamomillan ja pihasaunion kukat
- Siankärsämön kukat, orvokit, maitohorsman kukat
- Herukoiden lehdet, suomuuraimen lehdet
- Puna-apilan kukat, valkoapilan kukat
- Lehmuksen kukat
- Kehäkukka (terälehdet)
- Kultapiiskun kukat
- Kanervan kukat
- Ruusun lehdet
- Nokkosen kukinnot (siemenet)
Syksyllä
- Kanervan kukat, puolukan lehdet, humalankävyt, ruusun kiulukat
- Karhunputken, voikukan, virmajuuren ja rätvänän juuret
- Katajanmarjat
- Ruusujuuren juuret
Talvella
- Katajanmarjat
- Lepänkävyt
Koko vuoden
- Kuusen havut
- Katajan havut
- Koivun pakurikääpä (koko vuoden)
Keruukalenteri on muokattu Toivo Rautavaaran kirjasta Terveysteetä luonnonkasveista (WSOY).
Yrttiteen valmistaminen
Yrttiteen valmistukseen voi käyttää tuoreita tai kuivattuja yrttejä. Voit käyttää joko yksittäisiä yrttejä tai tehdä sekoituksia. Huolella mietittyjen teesekoituksien eri ainekset täydentävät toistensa makua ja vaikutusta. Hyvän peruspohjan saa lempeän makuisesta maitohorsman tai vadelman lehdestä. Maitohorsma ja vadelma ovatkin erityisen suosittuja teeaineksia niiden hyvän maun ja helpon saatavuuden takia.
Hauduta lehtiä riittävän kauan (5–15 min.) noin 80-90 asteisessa vedessä, jotta vaikuttavat aineet ehtivät liueta. 1-2 tl kuivattua yrttiä/sekoitusta per 2 dl vettä on usein hyvä määrä. Muista tutustua käyttämiisi yrtteihin, sillä osa kasveista on voimakkaampia kuin toiset ja niillä voi olla erilaisia rohdosvaikutuksia. Erityisesti rohdosvaikutteista yrttiteetä ei kannata nauttia pitkiä aikoja putkeen, vaan niitä kannattaa käyttää enemmän kuuriluontoisesti.
Villiyrtit eivät haudutuksen myötä myöskään kitkeröidy samaan tapaan kuin teepensaan lehdet, joten yrttiteetä voi helposti haudutella pidempäänkin. Niistä voi myös tehdä jääteetä. Yrtit voi myös haudutuksen jälkeen popsia suuhunsa, tai kokeile lisätä niitä vaikkapa smoothieen. Täältä löydät muutaman vinkin kuivayrttien yhdistelemisestä marjapohjaisiin smoothieihin.
Kokeile näitä yrttiteesekoituksia
Tässä muutama toiminnallinen ja aromikas yrttiteesekoitusohje, jota voi kokeilla omaa kehoa kuunnellen:
Rauhoittava yrttitee
Pohjaksi vadelman ja maitohorsman lehteä
Mausteeksi humalankäpyä, kanervankukkia ja piparminttua
Puhdistava yrttitee (käytä kuuriluontoisesti korkeintaan 2 viikkoa)
Pohjaksi nokkosen ja voikukan lehtiä, mausteeksi siankärsämön kukkaa
Syväpuhdistava yrttitee (käytä kuuriluontoisesti korkeintaan 2 viikkoa)
1 osa koivunlehtiä, 1 osa katajanmarjoja, 1 osa voikukanjuuria
Energisoiva voimatee
1 osa kuusenkerkkiä, 1 osa mustaherukan lehtiä, 1 osa pihlajan- tai ruusunmarjoja
Piristävä päivätee
Pohjaksi ruusujuurta ja vadelman ja maitohorsman lehteä, mausteeksi maitohorsman kukkia ja koivunlehteä
Ohjeet ovat osittain mukailtuja Toivo Rautavaaran kirjasta Terveysteetä luonnonkasveista (WSOY).
Vastaavia valmiita sekoituksia löydät myös monen suomalaisen pientoimijan valikoimista, kuten esimerkiksi METTÄ nordicilta ja Forest Foodysta.
Teeyrttien kuivaaminen ja hiostaminen
Lähes kaikkia teeyrttejä voi käyttää tuoreena, mutta useimmiten teeyrtit säilötään kuivaamalla myöhempää käyttöä varten. Kuivaaminen onkin näppärä ja tilaa säästävä tapa säilöä yrttiteeaineksia talven varalle. Kuivattuna kasvit menevät pienempään kokoon ja vastaavat painossa jopa kymmenkertaisesti tuoretta. Kasvien lehtiä ei yleensä pestä ennen kuivausta, ellei niissä ole hiekkaa tai muuta likaa. Kuivattavaksi tarkoitetut kasvit on hyvä käsitellä ja säilöä mahdollisimman nopeasti keruun jälkeen. Kuivaaminen säilyttää monen kasvin osalla aromit ja ravintoaineet kohtalaisen hyvin, kunhan on tarkkana kuivauslämpötilan kanssa. Lehdille sopii parhaiten kuivaus korkeintaan 37 asteessa, ja pieneksi paloitelluille juurille riittää 50 astetta. Hennoille kukille, kuten ruusunterälehdille tai maitohorsman kukille, riittää kuivaaminen huoneenlämmössä.
Kasvien kuivaaminen käy näppärimmin siihen tarkoitetussa kasvikuivurissa, johon voi asettaa itse kuivauslämpötilan. Kuivurissa lehtivartisten kasvien kuivuminen kestää muutamasta tunnista päivään. Mitä enemmän yrttejä kuivaa kerralla ja mitä paksumpia ovat lehtiruodit, sitä hitaampaa on kuivaus. Paksut lehtiruodit kannattaa poistaa ennen kuivausta. Paras lopputulos niin aromien, värien kuin ravintoarvojen puolesta saavutetaan, kun kuivaus tehdään mahdollisimman nopeasti keräyksen jälkeen ja yhtäjaksoisesti ilman, että lämpötila nousee liian korkeaksi. Kuivaustuloksesta voi varmistua helpoiten kokeilemalla kasvin rakennetta sormin.
Jos yrttiteeaineksista haluaa saada tavanomaista kuivausta enemmän makua irti, kannattaa tutustua kasvihiostamisen eli fermentoinnin saloihin. Fermentointi onnistuu hyvin kotiloissa. Hiostamalla saadaan kasveihin uusia herkullisia aromiaineita, ja osa kitkeristä parkkiaineista hajoaa. Hiostaminen sopii erityisen hyvin marjakasvien lehdille, kuten ahomansikanlehdille, vadelmanlehdille, mustaherukanlehdille, mesimarjanlehdille, pihlajanlehdille, maitohorsmalle, lillukanlehdille ja mesiangervonlehdille. Lue lisää hiostamisesta ja yrttien säilönnästä esimerkiksi kirjasta Villiyrtit - Hyvinvointia kotikulmilta (WSOY).
Kurssille
Villiyrttiharrastus kannattaa ehdottomasti aloittaa osallistumalla asiantuntijan opastamalle retkelle. Kursseja järjestävät esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Helsinki Wildfoods ja Hortoilu.fi. Myös Martat ja Maa ja -kotitalousnaiset tarjoavat monilla paikkakunnilla villiruokaan liittyviä kursseja.
Artikkelin on kirjoittanut Annika METTÄ nordicilta, annika@mettanordic.com.
Kuvat: Annika Hannus & Ottilia Orenius
Kirjallisuutta ja lähteet:
Kirja: Villiyrtit. Hyvinvointia kotikulmilta. Annika Hannus, Anna Nyman, Pauliina Toivanen, Aino Huotari, Nick Victorzon WSOY, 2017.
Rautavaara, Toivo.1980. Mihin kasvimme kelpaavat. WSOY 230s.
Rautavaara, Toivo.1983. Terveysteetä luonnonkasveista. WSOY 196s
Piippo, Sinikka. 2016 Villivihannekset. Sinikka Piippo ja Minerva Kustannus Oy.
Luonnonyrttiopas. 2016. Opetushallitus, Toim: Simo Moisio. Next Print, Helsinki.
Salo, Ulla ja Pertti. 2007. Hyvinvointia luonnosta. Ulla Salo ja Pertti Salo ja Minerva Kustannus. Hämeenlinna.
Kirja: Luonnonyrtit. Satu Hovi. Readme.fi, 2017.
yrttitarha.fi