Olemme jatkuvasti yhteydessä ympäristöömme. Aistien avulla saamme tietoa ulko- ja sisäpuoleltamme. Elämän kulussa opimme, ja ehdollistumme tiedostamattamme, käsittelemään tuota tietoa intuitiivisesti. Pyrimme sopeutumaan ympäristöömme, se on meihin sisäänrakennettua. Aina kaikki ei kuitenkaan tapahdu niin kuin pitäisi. Opimme käyttäytymisessä ilmeneviä tapoja, joiden taustalla on tiedostamattomia reaktioita. Olemme ehdollistuneet toimimaan aina tietynlaisessa tilanteessa samalla tavalla riippumatta siitä, edistääkö toiminta hyvinvointiamme vai ei. Emme tunnista käytöstämme ohjaavia sisäisiä säätelykeinojamme.
Ympäristön voimakkaat tapahtumat jäävät vaikuttamaan käytökseemme
Joskus tapahtuu jotain äkillistä, järkyttävää, jopa elämäämme uhkaavaa. Tai joudumme kasvamaan tai elämään ympäristössä, joka on haitallinen hyvinvoinnillemme tai terveelle kehityksellemme. Elimmepä missä tahansa, ja koimmepa mitä tahansa, kaikkeen kokemaamme liittyy olemassaoloon kuuluvia tunteita. Esimerkiksi häpeä on yksi voimakas, epämiellyttävä ja olemassa oloon liittyvä tunne. Jos sen tunnistaminen ja liittäminen erilaisiin elämäntapahtumiin ja elinympäristöihin ei onnistu, alkaa se ohjata elämäämme sen sijaan, että ohjaisimme sitä itse. Voimme kokea jatkuvaa, vääränlaista häpeää olemassaolostamme. Tai meistä voi tulla täysin häpeämättömiä, jolloin käyttäydymme häikäilemättömän itsekkäästi ja rikomme tuon tuosta ja huomaamattamme sosiaalisia normeja. Emme tiedosta sitä, kuinka olemme yhteydessä todellisuuteen.
Olemme yhteydessä ympäristöön tiedostamattomilla tavoilla
Se, kuinka olemme yhteydessä ympäristöömme, tapahtuu tavallisesti tiedostamattamme. Vaatii erillistä ryhtymistä ja ponnistelua tulla tietoiseksi ehdollistumistaan. Ja se vie aikaa, vaatien toistoja. Tietoisuus kasvaa vähitellen, sitä mukaa, kun rohkenemme kaivaa sisintämme rehellisesti.
Puhutaan eksistentiaalisista tunteita. Niihin luetaan esimerkiksi häpeä, tyhjyys ja ahdistus. Eksistentiaaliset tunteet toimivat meissä osin tiedostamattamme, vaikuttaen tapaamme olla suhteessa ulkopuoliseen todellisuuteemme. Ne nujertavat meitä jäädessään tiedostamattomaan, jolloin olemme pakotettuja luomaan uudenlaista suhdetta todellisuuteen. Eksistentiaaliset tunteet toimivat käytöstämme ohjaavina sisäisinä säätelykeinoina.
Eksistentiaalisten tunteiden ja ehdollistumien tunnistaminen
Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa et ymmärrä omaa käytöstäsi tai reaktioitasi? Mikäli näin on, kyse voi olla eksistentiaalisista tunteista tai ehdollistumista, joita et vielä tiedosta. Kuitenkin, kun pohdit perusteellisesti elämänhistoriaasi, saatat huomata yllättäviä samankaltaisuuksia. Samankaltaisuutta voi olla esimerkiksi siinä, kuinka suhtaudut puolisoosi ja siinä, millaisena muistat isäsi, äitisi tai heidän parisuhteensa.
Joskus epämääräisen pahanolon tunteen taustalla on eksistentiaalista kipua häpeän, ahdistuksen tai tyhjyyden muodossa. Pystymme kohtaamaan näitä tunteita juuri sen verran kuin psyykemme kestää. Kehitysvaiheellamme on vaikutusta kykyyn kohdata eksistentiaalisia, tuskallisia tunteita. Merkillepantavaa on, että ne vaikuttavat meihin myös silloin, kun niitä ei tunnisteta.
Tiedostettu tunne menettää voimansa
Kun tunnistamme käytöstämme salakavalasti ohjaavat tunteet, riisumme ne aseista. Tunnistettu tunne on mahdollista ottaa haltuun ja käsitellä tietoisesti. Voimme valita toimia toisin. Tiedostamisen, ajattelun ja toisin valitsemisen avulla erottaudumme tiedostamattomista, järjettömistä toimintamalleistamme. Tällöin tiedostamattomilla sisäisillä vaikuttimilla ei ole enää niskaotetta meihin. Miksi sitten emme voi aina tunnistaa ja tiedostaa kaikkea kokemaamme?
Kipeä tunne on vaikea kohdata
Kipeitä tunteita on vaikea kohdata. Vaikka olisimme saaneet kasvaa rakastavien vanhempien välittävässä huomassa, on vaikeiden tunteiden kohtaaminen tuskallista. Vaikeuksia aiheuttavia tunteita ovat tavallisesti suru, ahdistus, olemassaoloomme kohdistuva, vääränlainen häpeä ja syyllisyys, kateus ja ahdistus. Tyhjyys muistuttaa meitä kuolemasta, emmekä halua kokea sellaista. Vastustamme ja torjumme kipeää. Silti tiedostaminen kannattaa, sillä torjuminen kuluttaa valtavasti energiaa. Se sitoo elinvoimaamme vääriin asioihin. Tiedostamattomat tunteet ovat usein defenssejä, eli torjuntakeinoja. Käytämme torjuntakeinoja huomaamattamme säädelläksemme suhdettamme todellisuuteen – niin ulkoiseen kuin sisäiseenkin. Sen, mikä aiheuttaa liikaa kipua, torjumme tietoisuudesta. Tämä tapahtuu ilman, että huomaamme mitään.
Tiedottomat sisäistykset ohjaavat käytöstämme
Elämänkulkumme aikana meille tapahtuneet voimakkaat kokemukset sisäistyvät meihin. Näin tapahtuu myös silloin, kun emme muista itse tapahtumaa. Traumaattinen tapahtuma ei koskaan poistu meistä, vaan jää kehoomme ja mieleemme. Käsittelemättömänä se voi koteloitua sisällemme, meidän jatkaessamme elämää näennäisen normaalisti.
Tiedostamattomien sisäistysten nouseminen tietoisuuteen voi aiheuttaa häpeää. Emme halua kohdata häpeäämme, jolloin saatamme alitajuisesti torjua sisäistysten tietoisuuteen nousemista. Puolitietoiset salaisuudet vaikuttavat meissä käytöstämme ohjaavina voimina. Vasta kun ne nousevat tai nostetaan tietoisuuteen, saatamme vapautua niiden vaikutuksesta.
Tiedostaminen on ensi askel kielteisistä ehdollistumista vapautumiseen
Vasta tiedostettu tunne, halu, ajatus, sisäistys tai toimintamalli voi tulla uudelleen tarkasteltavaksi ja muutettavaksi. Kun torjuttu tunne koetaan, sen sitoma energia purkautuu. Koemme vapautuvamme, tapahtuu katarsis (kreik. puhdistuminen). Opimme puhumaan itsellemme rauhoittavasti, valitsemaan toisin, näkemään reaktioidemme taustalla vaikuttavat elämäntapahtumat ja erottamaan ne nykyhetkestä.
Kaikkia sisäisyydessä piileviä tunteita, muistoja ja ajatuksia emme voi ikinä kohdata. Meistä jää aina osa tiedostomattomaan. Se juuri tekee elämästä kiehtovaa. Itseensä tutustuminen ja käytöstä ohjaavien sisäisten vaikuttimien tunteminen on elinikäinen oppimatka. Parhaiten se taittuu, kun kipeistäkin asioista, tunteista ja ajatuksista pystyy puhumaan toisen ihmisen kanssa – ystävän, puolison, sukulaisen tai terapeutin.
Kirjoituksessa käytetyt lähteet ja lisälukemista:
Turunen, K. E. 1990. Ihmisen ymmärtäminen.
Heiskanen ym. 2006 Mielenterveyden ensiapukirja.
Dunderfelt, T. 2017. Valoisaksi. Henkisen psykologian opas.
Poijula, Soili 2007 Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen.
Saari, S. 2000 Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kriisit ja niistä selviytyminen.
Matikka, T. 2012. Tiede-lehden verkkosivut, juttu ”Älä peti itseäsi – tunnista defenssit”: https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/ala_peta_itseasi_tunnista_defenssit
Reinola, O. 2016. Kirkko & kaupunki –lehden verkkosivut, juttu ”Kehoon koteloitunut trauma on mahdollista purkaa”: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kehoon-koteloitunut-trauma-on-mahdollista-purk-1