Oletko ylikuormittunut – opi sanomaan ei

Ylikuormittuminen on hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti vaikuttava tila. Siksi se on opittava tunnistamaan, esimerkiksi tutustumalla ylikuormittumisen oireisiin ja taustatekijöihin. Ylikuormittuminen voi olla yhteydessä liialliseen kiltteyteen ja miellyttämisen haluun. Täydellisyyteen kaikessa tekemisessään pyrkivä ihminen kuormittaa itsensä vääjäämättä. Voimme päästä ylikuormittumisesta eroon muuttamalla asenteitamme, käyttäytymistämme ja vaikuttamalla niihin ympäristötekijöihin, joihin vaikuttaminen on mahdollista. Eräs kuormittumista vähentävä taito on kieltäytymisen taito; opi sanomaan ei.

Tunnista ylikuormittuminen

Ylikuormittumista tapahtuu, kun lepoa ja palautumista on liian vähän suhteessa työmäärään. Työt voivat olla palkkatyötä, kotitöitä, vapaaehtoistyötä tai ihmissuhteisiin liittyviä velvollisuuksia. Vääränlaiset ympäristöt kuormittavat. Mitä herkempiä olemme, sitä helpommin kuormitumme.

Ylikuormittuminen ilmenee fyysisinä, psyykkisinä ja sosiaalisina oireina. Voimakas väsymys, lihaskivut ja toistuvat flunssat kielivät siitä, että keho on heikoilla. Mieliala vaihtelee. Nukkuminen kärsii, mikä lisää ylikuormitusta entisestään. Toisilla nukahtaminen vaikeutuu, toiset heräävät jo aamuyöllä pystymättä nukahtamaan uudelleen.

Vetäytyminen sosiaalisista suhteista voi tuntua alkuun hyvältä ratkaisulta säästää minuutteja kiireisestä elämästä. Pidemmän päälle yksinäisyyden lisääntyminen ja suorittamiseen keskittyminen väsyttävät. Tarvitsemme toisiamme, muita ihmisiä. Jos meillä on niin kiire, ettemme varaa aikaa ystäville, on pysähdyttävä ja pohdittava uudelleen arvojamme ja valintojamme.

Ylikuormittuminen ja ylikiltteys

Jos tarvitsemme hyväksytyksi tulemisen kokemusta, saatamme ostaa hyväksyntää asettamalla toisten tarpeet jatkuvasti omiemme edelle. Mitä alhaisempi itsetunto, sitä riippuvaisempia saatamme olla muiden antamasta hyväksynnästä ja kiitoksesta. Hyväksynnän hakeminen tapahtuu usein liiallisena kiltteytenä. Kyse ei ole siitä, ettei meidän tarvitsisi olla ystävällisiä. Kyse on siitä, että meidän pitää huomioida myös omat tarpeemme ja voimavaramme. Uuvumme, jos meidän on tarpeen miellyttää muita ottamalla aina uusia tehtäviä tai osallistumalla tilaisuuksiin, joihin emme oikeasti halua.

Perfektionisti kuormittuu

Täydellisyyteen pyrkivä kuormittuu helposti liiaksi. Jos emme opi ajattelemaan, mikä on riittävän hyvää missäkin tilanteessa, ajamme itsemme loppuun. Oman vaatimustason tarkastelu on mainio keino vaikuttaa kuormituksen ja levon väliseen suhteeseen. Ylisuoriutuminen ei palvele ketään.

Ylisuoriutuminen voi liittyä myös harrastuksiin. Liikunta sopivassa suhteessa lievittää stressiä. Hyvässä fyysisessä kunnossa ollessamme kestämme arjen paineita paremmin. Toisaalta, jos liikuntaa täytyy suorittaa ryppyotsaisesti ja kilpailuhenkisesti, emme ehdi kuulla kehon viestejä levon tarpeesta. Myös miellyttävä tekeminen voi aiheuttaa ylikuormitusta.

Opi sanomaan ei

Pitkällä tähtäimellä ajateltuna ylikuormittumisesta pääsee vain vähentämällä kuormittavien tekijöiden määrää ja vaikutusta omassa elämässä. Ne asiat, joihin emme voi itse vaikuttaa, on opittava hyväksymään. Se on teoriassa helppoa, käytäntö vaatii jo sinnikästä harjoitusta. Jos emme voi muuttaa olosuhdetta tai asiaa, voimme muuttaa asenteemme sitä kohtaan.

On myös asioita, joihin voimme vaikuttaa. Yksi näistä on hoidettavien tehtävien määrä. Usein meiltä kysytään, voisimmeko ottaa vastuullemme tietyn tehtävän. Monet suostuvat. Se ei aina ole hyväksi. Seuraavan kerran, kun sinua pyydetään johonkin, pysähdy. Pysähdy ja mieti rauhassa, haluatko itse tarttua tehtävään. Voit erottaa sen, haluatko hyväksyntää vai haluatko todella tehdä tarjotun tehtävän. Jos et halua tehtävää, sano ystävällisesti ja päättäväisesti ei.

Kiltin henkilön voi olla vaikeaa oppia sanomaan ei. Mutta se ei ole mahdotonta. Taidot paranevat kerta kerran jälkeen. Tarjoukseen ei tarvitse vastata heti. Voimme aina pyytää aikaa miettiä asiaa. Jos tulemme siihen tulokseen, ettemme halua tarjottua tehtävää, voimme sanoa ystävällisesti ja päättäväisesti ei. Kun olemme sen tehneet, pysymme kannassamme.

Aluksi kiltin suostujan uusi asenne voi herättää ärtymystä vastapuolessa, joka on tottunut saamaan tahtonsa läpi asioidessaan kanssamme. Tästä huolimatta on tärkeää pysyä kannassaan ja muistaa, että ylikuormittumisesta pääseminen on nyt tärkeintä. Pääsemme ylikuormituksesta, kun opimme sanomaan ei.