Kevät on jo pitkällä ja aurinkovoiteiden sesonki käsillä. Lämpötilojen kohottua moni meistä viettää yhä enemmän aikaa ulkona. Auringonvalo hellii kehoa ja erityisesti mieltä harmaan talven ja poikkeuksellisen kevään jäljiltä, mutta auringossa oleskelun kanssa tulee olla myös tarkkana varsinkin juuri keväisin, kun iho ei ole ehtinyt vielä tottua aurinkoon. Aurinkovoiteet ovat vaatetuksen ohella ykköskeino suojautua auringon haitalliselta UV-säteilyltä. Aurinkovoiteissa on kuitenkin merkittäviä eroja, joita moni ei välttämättä tule ajatelleeksi.
Kemiallisten aurinkosuojatuotteiden haitat sekä terveyden että ympäristön kannalta ovat herättäneet viime vuosina paljon keskustelua. Fysikaaliset aurinkosuojat ovatkin usein nostettu paremmaksi vaihtoehdoksi, ja ne eroavat kemiallisista aurinkosuojista toimintaperiaatteeltaan, vaikutuksiltaan ja käyttötavoiltaan.
Aurinkovoiteiden suojausteho perustuu suojakertoimeen ja UV-filttereihin
Aurinkovoiteessa ilmoitettu SPF (Sun Protection Factor) kertoo tuotteen suojatehon. Esimerkiksi SPF 20 tarkoittaa, että auringossa voi oleskella 20 kertaa pidempään kuin ilman voidetta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, ettei mikään suojakerroin anna täydellistä suojaa UV-säteilyä vastaan. Mitä kauemmin auringossa vietetään aikaa, sitä suuremmalle määrälle ihovaurioita aiheuttavaa UV-säteilyä iho myös altistuu. Auringossa kannattaa siis viettää maltillisesti aikaa suojavoiteista huolimatta. Aurinkovoiteessa tulisi aina olla laajan spektrin aurinkosuoja, eli sen tulisi suojata sekä UVA- että UVB-säteilyltä. EU:n lainsäädännön mukaan laajan spektrin aurinkovoiteessa UVA-suojan tulisi olla vähintään ⅓ sen sisältämästä UVB-suojasta.
Aurinkovoiteiden toiminta perustuu tuotteen sisältämiin UV-filttereihin, jotka estävät UV-säteilyn pääsyn iholle. UV-filtterit joko imevät UV-säteilyn itseensä (kemialliset filtterit) tai heijastavat ne pois iholta (fysikaaliset filtterit). Eri UV-filtterit tepsivät eri aallonpituuksiin, eli pitkäaaltoisiin UVA-säteisiin tai lyhytaaltoisiin UVB-säteisiin. Tämän vuoksi yhdessä aurinkovoiteessa voi olla useampia UV-filttereitä, joita yhdistämällä tuotteeseen saadaan kattavampi suoja.
Kemialliset aurinkosuojat
Kemialliset aurinkosuojat imeytyvät ihoon, jolloin niiden sisältämät UV-filtterit imevät osan UV-säteilystä itseensä ja muuttavat sen kemiallisten reaktioiden myötä turvalliseksi lämmöksi. Näin kemialliset filtterit estävät UV-säteitä tunkeutumasta ihoon. Kemiallisen aurinkosuojan tulee antaa vaikuttaa iholla noin puoli tuntia, jotta voide ehtii muodostaa ihoon suojan.
Kemiallisten aurinkosuojien vaikutus elimistöön
Kemiallisten aurinkosuojien sisältämien kemikaalien vaikutuksista sekä elimistöön että ympäristöön on tehty lukuisia tutkimuksia. Tunnetuin näistä aurinkovoiteiden sisältämistä ongelmallisista kemikaaleista lienee oksibentsoni (Benzophenone-3). Osa kemiallisista filttereistä imeytyy iholta elimistöön, ja niillä on havaittu olevan hormonaalisia vaikutuksia toimien kehossa estrogeenin kaltaisesti. Elimistön elinikäisellä kokonaisestrogeenikuormalla taas on yhteys rintasyöpään. Lisätutkimusta kuitenkin kaivataan siitä, paljonko kemiallisista aurinkosuojatuotteista imeytyy kemikaaleja verenkiertoon sekä siitä, missä määrin nämä häiritsevät hormonitoimintaa.
Kemialliset aurinkovoiteet voivat myös muodostaa UV-säteiden vaikutuksesta ihossa haitallisia yhdisteitä, jotka reagoivat auringossa aiheuttamalla ihoärsytystä, herkistymistä ja punoitusta. Esimerkiksi oksibentsonin on havaittu aiheuttavan ihoärsytystä ja aurinkoihottumaa. Toinen allergisoiva ainesosa on kemiallisissa aurinkovoiteissa yleisesti käytössä oleva oktokryleeni. Koska kemialliset filtterit muuttavat UV-säteilyn iholla lämmöksi, ne voivat myös lisätä punaisuutta varsinkin couperosa- tai rosacea-ihoilla, joiden ihoa auringonvalo ärsyttää sellaisenaankin.
Kemiallisten aurinkosuojien ympäristövaikutukset
Kosmetiikan ympäristövaikutuksista puhuttaessa ajatus kääntyy usein mikromuoveihin, mutta kemiallisissa aurinkosuojissa käytettävät kemikaalit ovat myös merkittävä vesistöjen saastuttaja. Aurinkorasvaa päätyy vesistöihin vuosittain valtavia määriä ihmisten iholta uimisen ja suihkussa käymisen myötä. Pelkästään koralliriuttojen alueilla aurinkorasvaa päätyy arvioiden mukaan jopa 14 000 tonnia vesistöihin.
Kemiallisten aurinkosuojien kemikaalit estävät veteen liuetessaan auringon säteiden pääsyn pohjalle asti, ja näin vedenalainen ympäristö ei pääse uusiutumaan ja elämään luonnollisella tavalla. Kemiallisten aurinkosuojien kemikaaleista erityisesti oksibentsoni on haitallinen vesistöille, ja heikentää levien, korallien, kalojen ja muiden vesieliöiden elinoloja.
Fysikaaliset aurinkosuojat
Fysikaaliset aurinkosuojat muodostavat ihon pinnalle UV-säteilyä heijastavan kalvon imeytymättä ihoon. Fysikaaliset aurinkosuojat ovat mineraalipohjaisia, ja niissä käytetään UV-filttereinä titaanioksidia ja sinkkioksidia. Titaani- ja sinkkioksidit koostuvat auringonsäteitä hajottavista mikropigmenteistä, jotka toimivat kuin tuhannet pikkuruiset peilit heijastaen UV-säteilyä pois iholta. Siinä missä kemiallisten aurinkosuojien tulee antaa vaikuttaa iholla puolisen tuntia ennen kuin iholle muodostuu suoja, fysikaaliset aurinkosuojat antavat välittömän suojan.
Fysikaalisten aurinkovoiteiden miinuksena on, että niiden puhdistaminen iholta saattaa olla hieman haastavaa. Apuna kannattaa käyttää öljypohjaista puhdistusainetta tai vaikkapa kookosöljyä, sillä aurinkovoiteet ovat öljyliukoisia. Voiteet kannattaa päivän päätteeksi pestä huolellisesti pois, jotta suoja ei pidemmällä aikavälillä kerrostu iholle.
Fysikaalisten aurinkosuojien vaikutukset elimistöön ja ympäristöön
Fysikaalisia aurinkosuojia pidetään yleisesti turvallisempina kuin kemiallisia sekä elimistön että ympäristön kannalta. Ne ovat hyvin siedettyjä, ne eivät allergisoi eivätkä ne sisällä hormonitoimintaa häiritseviä kemikaaleja, joten ne sopivat hyvin myös herkkäihoisille. Fysikaalisten aurinkosuojien mineraalifiltterit ovat turvallisia myös pienille lapsille. Säteilyturvakeskus suosittelee, että yli kaksivuotiaille lapsille käytettäisiin nimenomaan fysikaalisia aurinkovoiteita kemiallisten sijaan. Alle kaksivuotiaille aurinkovoiteita ei suositella lainkaan, vaan lapsi tulisi suojata auringolta ensisijaisesti vaatetuksella ja varjolla.
Joissakin aurinkotuotteissa käytetään nanokokoisia titaani- ja sinkkioksideita, joiden käytöllä voi olla haitallisia vaikutuksia sekä elimistölle että ympäristölle. Nanopartikkelien epäillään imeytyvän ihon läpi ja häiritsevän elimistön immuunipuolustusta sekä altistavan sen infektioille. Luonnonkosmetiikan fysikaaliset aurinkovoiteet eivät kuitenkaan sisällä nanomuotoisia mineraalipartikkeleita, sillä niiden käyttö on kielletty sertifioidussa luonnonkosmetiikassa. Sertifioidun luonnonkosmetiikan fysikaaliset aurinkovoiteet ovat myös biohajoavia eivätkä ne sisällä mikromuoveja. Huomaa, että kaikki fysikaaliset aurinkosuojat eivät ole automaattisesti sertifioituja, joten varmista, että käyttämästäsi tuotteesta löytyy sertifikaatti.
Fysikaalisten ja kemiallisten aurinkosuojien erot pähkinänkuoressa:
- Kemialliset UV-filtterit tunkeutuvat ihon läpi, jolloin ne imevät UV-säteilyn itseensä ja muuttavat UV-säteilyn lämmöksi. Fysikaaliset UV-filtterit muodostavat ihon pinnalle suojakalvon, joka heijastaa UV-säteet pois iholta imeytymättä ihoon.
- Fysikaaliset aurinkosuojat antavat välittömän suojan, kun taas kemiallisten aurinkosuojien tulee antaa vaikuttaa iholla puolisen tuntia ennen kuin iholle muodostuu suoja.
- Sertifioidut fysikaaliset aurinkosuojat eivät sisällä elimistölle ja ympäristölle haitallisia kemikaaleja tai nanoteknologiaa, toisin kuin kemialliset aurinkosuojat.
- Fysikaaliset aurinkosuojat ovat tutkitusti turvallisia myös pienille lapsille, kun taas kemiallisia aurinkosuojia ei suositella pienille lapsille.
Näin käytät aurinkovoidetta oikein
- Koska auringon UVA- ja UVB-säteet vaikuttavat ihoon eri tavoin, on tärkeää valita aurinkosuojatuote, joka sisältää suojan kumpaakin säteilyä vastaan. Tarkista siis, että tuote suojaa sekä ihon ennenaikaista vanhenemista aiheuttavilta UVA-säteiltä että ihoa polttavilta UVB-säteiltä.
- Valitse suojakerroin oman ihotyypin mukaan, mieluummin yläkanttiin. Esimerkiksi vaaleaihoisen ja herkästi palavan kannattaa valita suosiolla voide, jonka suojakerroin on 50. Kasvoille kannattaa myös valita aurinkovoide, jossa on korkea SPF: valovauriot ja ihosyövät ovat yleisiä kasvoilla, sillä kasvot myös altistuvat eniten UV-säteilylle.
- Kemiallisia aurinkovoiteita tulee levittää iholle puoli tuntia ennen ulos menoa, jotta voide ehtii muodostaa iholle suojan. Fysikaaliset aurinkovoiteet sen sijaan antavat välittömän suojan.
- Aurinkovoiteen käytössä ei kannata kitsastella: jos aurinkovoidetta levitetään iholle liian vähän, myös sen teho on pienempi eikä sen tarjoama suojavaikutus tällöin vastaa tuotteessa ilmoitettua suojakerrosta. Levitä siis aurinkovoidetta iholle kerralla reilu kerros, noin kaksi ruokalusikallista, ja lisää voidetta parin tunnin välein ja aina uimisen, hikoilun ja ihon kuivaamisen jälkeen.
- Muista, että aurinkovoide ei anna täydellistä suojaa UV-säteilyä vastaan. Parhaan suojan saat voiteiden lisäksi riittävällä vaatetuksella sekä välttämällä auringossa oleskelua pitkiä aikoja.
- Aurinkovoidetta ei saa säilyttää auringonpaisteessa, sillä monet UV-filtterit hajoavat kuumassa. Aurinkosuojatuote on myös hyvä käyttää vuoden sisällä avaamisesta, joten joka kevät kannattaa ostaa uusi tuote.
Lähteet ja lisälukemista:
Duodecim: Kohtuus on parasta auringonotossakin
Teknokemia: Aurinkosuojatuotteet
Teknokemia: Näin käytät aurinkosuojatuotteita oikein
Apteekkari: Kemikaaliasiantuntija neuvoo - miten suojata ihoa ympäristöä vahingoittamatta?
BBC: Sunscreen: What science says about ingredient safety
Säteilyturvakeskus: Altistuminen UV-säteilylle
Helsingin allergia- ja astmayhdistys: Aurinkosuojavoiteet
