Tarvitseeko ihminen ravintolisiä?

Ravinnosta kirjoitetaan paljon, lisäravinteita syödään mainoslauseiden ja suositusten perusteella sekä kirjoituksia on jos jonkinlaisista ruokavalioista, ravintolisistä ja pillereistä pilvin pimein. Jokainen meistä on myös ainakin jollakin tasolla tietoinen virallisista ravitsemussuosituksista tai ravintoaineiden saannin yleisistä linjauksista. Valtaväestölle suunnattujen suositusten vahvuus ja toisaalta heikkous piilee niiden yksinkertaistuksissa ja yleistyksissä. Ravintoaineiden saantiin liittyvät yleiset suositukset kuvastavat usein niitä raja-arvoja, joiden puitteissa riski altistua tietyille tunnetuille sairauksille vähenee. Väestöllisillä keskiarvoilla ei kuitenkaan ole välttämättä merkitystä yksilöllisen optimitason kannalta. Sen vuoksi ravintolisien käyttö tulisi perustua aina yksilölliseen tarpeeseen, jota tukevat ravintoaineiden pitoisuusmittaukset elimistössä.

Mikroravintoaineista alettiin puhua 1930-luvulla, kun tutkittiin kasvien tarvitsemia hivenaineita. Mikroravintoaineiden saantisuosituksia ja merkitystä terveydelle ryhdyttiin tutkimaan 1940-luvulla. Laajojen selvitysten mukaan mikroravintoainepuutokset olivat erittäin yleisiä teollistuneissa maissa. Ongelmaa lähdettiin ratkaisemaan muun muassa kalanmaksa- öljyllä ja muokkaamalla päivittäisiä elintarvikkeita (kuten lisäämällä jodia suolaan).

Ravintoaineiden saantiin liittyvät suositukset perustuvat pääasiassa koko väestöä koskeviin tutkimuksiin koskien muun muassa puutostautien ja tiettyjen sairauksien esiintymistä suhteessa ravintoon. Nämä suositukset eivät kuitenkaan ole sama asia kuin yksilön optimaalinen ravitsemustaso, joka voi vaihdella geneettisten tekijöiden vuoksi merkittävästi. Jokaisessa ihmisessä tapahtuu jatkuvasti yksilöllisiä mutaatioita. Nämä mutaatiot voivat aiheuttaa yksilöllisiä eroja DNA-ketjuissa.

Ravinto-opin ja ravitsemuksen kannalta näillä asioilla on vaikutus tiettyjen hivenaineiden ja vitamiinien tarpeen lisääntymiseen tai vähentymiseen. Monissa tapauksissa mutaatiot vaikuttavat suoraan vitamiinien ja hivenaineiden koentsyymitoimintaan (esim. sinkki, B6-vitamiini tai koliini) ja kyseisten ravintoaineiden tarpeeseen elimistössä. Siksi ravitsemukseen liittyvien yksilöllisten tarpeiden selvittämisen tulisikin olla aina ensimmäinen toimenpide, kun lähdetään rakentamaan toimivaa ruokavaliota tai lisäravinneohjelmaa.

Ravintoaineiden saanti riippuu oleellisesti ravintoaineiden imeytymisestä. Tätä asiaa ei ravitsemussuosituksissa pystytä ottamaan huomioon. Jos ruoansulatukseen liittyvät prosessit eivät ole kunnossa, ravintoaineet eivät myöskään imeydy odotetulla tavalla. Sen vuoksi ravintoaineiden saannin optimoinnin tulisi lähteä myös ruoansulatuksen parantamisesta.

Yhdysvaltalainen biokemian ja molekyylibiologian professori Bruce Ames on tutkinut syöpää ja ikääntymistä usean vuosikymmenen ajan. Amesin kehittämän teorian (triage theory of micronutrients and aging) mukaan elimistö käyttää puutostilassa eri sisäelimien ravintoainevarastoja senhetkisen terveyden ylläpitoon. Esimerkiksi raudan puutteessa käytetään maksan rautavarastoja normaalien elintoimintojen ylläpitoon. Pitkäaikainen mineraalien ja vitamiinien puutostila heikentää elimistöä ja aiheuttaa DNA-
ja mitokondriovaurioita, jotka voivat johtaa syöpään ja ikääntymisen kiihtymiseen. Ames ehdottaakin, että elääkseen mahdollisimman pitkään tulisi mikroravintoaineiden optimaalinen tarve täyttää koko elämän ajan.

Perusterveen ihmisen vitamiinien tarve on suhteellisen pieni. Tarvetta kuitenkin lisää merkittävästi muun muassa stressi, hiljainen ja krooninen tulehdustila, pitkäaikaiset sairaudet, monet lääkitykset, tupakointi, raskaus ja imetys, raskas fyysinen työ sekä erilaiset ympäristön aiheuttamat kuormitukset (toksiinit, kemikaalit, lääkeaineet ym.). Myös erilaiset geenivirheet eli mutaatiot voivat estää vitamiinien imeytymistä ja tavallista biologista hyväksikäyttöä elimistössä. Nykyisin suositut äärimmäisyyksiin viedyt dieetit voivat tutkimusten mukaan myös johtaa mikroravintoainepuutoksiin.

Kaiken tämän tiedon pohjalta on hyvä lähteä arvioimaan, olisiko ravintolisistä hyötyä etenkin sellaisten ravintoaineiden osalta, joita ei todennäköisesti saada riittävästi ravinnosta ja/tai ympäristöstä (esim. D-vitamiini auringosta ta magnesium ruuasta) tai joiden kulutus on elimistössä runsasta (esim. magnesium, C-vitamiini, seleeni ja sinkki). Mittaamalla eri ravintotekijöitä säännöllisesti päästään käytännössä arvuuttelusta tietopohjaiseen lähestymistapaan kun kysymys kuuluu: mitä ravintolisiä tarvitsen ja kuinka paljon?


Lähde: Biohakkerin käsikirja (2016).

Onko ruuan ravintoainetiheys sama kuin mitä se oli 50 vuotta sitten?

Vitamiinien määrä hedelmissä, kasviksissa ja eläinkunnassa on vähentynyt viimeisen parin vuosikymmenen aikana merkittävästi tehoviljelyn (keinolannoitteet & tuholaismyrkyt), kasvien jalostamisen ja maaperän köyhtymisen myötä. Vuonna 2004 julkaistun tutkimuksen mukaan 43 eri ravintoaineen pitoisuus on laskenut merkittävästi viiden vuosikymmenen aikana (1950–1999). Vastaavia tuloksia on saatu ympäri maailmaa.

Esimerkiksi Iso-Britanniassa vuosien 1930–1980 välisenä aikana kasvisten keskimääräinen kalsiumtaso laski 19 prosenttia, rauta 22 prosenttia ja kalium 14 prosenttia. Kushi Instituutin tutkijat havaitsivat, että vuosien 1975–1997 välillä 12 eri tuoreen kasviksen kalsiumtasot laskivat 27 prosenttia, rautatasot 37 prosenttia, A-vitamiinitasot 21 prosenttia ja C-vitamiinitasot peräti 30 prosenttia.

Nyrkkisääntönä on, että mitä alkuperäisemmässä kunnossa ruoka on, sitä todennäköisimmin sillä on myös terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Meta-analyyseissä on muun muassa todettu, että luonnonmukaisesti tuotetut luomuelintarvikkeet sisältävät merkittävästi enemmän antioksidantteja ja vähemmän raskasmetalleja ja torjunta-aineita kuin ei-luomulaatuiset elintarvikkeet.

Vitamiinit täyttävät elimistössä oman tehtävänsä, jota mikään toinen vitamiini, ravintoaine tai muu kemiallinen aine ei voi korvata. Vitamiinit ovat eri entsyymijärjestelmien osia, koentsyymejä tai näiden lähtöaineita. Ne osallistuvat laajasti koko elimistön aineenvaihdunnassa eri vaiheisiin ja solujen biokemiallisiin toimintoihin. Näitä ovat muun muassa energiantuotanto, immuunijärjestelmän toiminta, DNA- ja RNA-vaurioiden ehkäisy ja korjaaminen, solujen jakautuminen, detoksifikaatio ja hermosolujen vaurioiden korjaaminen. Rasvaliukoisten vitamiinien riittävä saanti voi ehkäistä monilta eri syöviltä. Vitamiinit toimivat vuorovaikutuksessa keskenään sekä eri mikroravintoaineiden kanssa.

Minkälaisia ravintolisiä kannattaa käyttää?

Jos käytät tai harkitset käyttäväsi ravintolisiä, kannattaa aina ensisijaisesti panostaa laatuun. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ravintolisä on mahdollisimman puhdas eikä se sisällä haitallisia aineita, myytävissä oleva valmiste on bioaktiivisessa hyvin imeytyvässä muodossa ja kliinisissä tutkimuksissa ainesosa on todettu tehokkaaksi. Kolmantena tärkeänä tekijänä ainakin allekirjoittaneelle ja monille muille ihmisille on valmisteen sisältävät lisä- ja täyteaineet tai pikemminkin niiden puuttuminen ainesosaluettelosta. Ruoka-aineiden osalta on myös hyvä noudattaa samoja periaatteita ainakin ainesosaluettelo osalta: syötkö mieluummin luonnollista lisäaineetonta ja puhdasta ruokaa vai 30 eri ainesosaa sisältävää pitkälle prosessoitua einestä?

Nämä kaikki kolme laatukriteeriä täyttyvät Puhdas+ ravintolisissä, mikä on yksi keskeisimmistä syistä siihen, minkä takia allekirjoittanut luottaa näiden valmisteiden laatuun. Markkinoilla on monen tasoista ja laatuista ravintolisää, minkä vuoksi kannattaa olla tarkkana lisäravinnetta valitessa.

Lähteet:

1. https://academic.oup.com/jn/article/142/1/143S/4630750
2. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf
3. https://academic.oup.com/ajcn/article/83/2/436S/4650208
4. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3040911/
5. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0098299705000415
6. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1693790/
7. https://jissn.biomedcentral.com/articles/10.1186/1550-2783-7-24
8. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15637215
9. https://www.scientificamerican.com/article/soil-depletion-and-nutrition-loss/
10. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4141693/
11. https://lpi.oregonstate.edu/mic/vitamins