Sokerista tulee ensimmäisenä mieleen ”perinteinen” valkoinen ruokasokeri, jota taloussokeriksikin kutsutaan. Sokereita on kuitenkin monenlaisia ja takuuvarmasti parempia vaihtoehtoja löytyy, kuin taloussokeri. Sokereilla on myös kaikilla oma makunsa ja se ken haluaa löytää tavalla tai toisella terveellisemmän vaihtoehdon sen varmasti löytää pienien makutestien jälkeen. Joillakin makunystyrät heräävät heti erilaista sokeria maistaessaan ja toisilla taas menee hetki totutellessa.
Mitä niitä sokereita sitten esimerkiksi on?
Taloussokeri, ruokosokeri, täysruokosokeri, kookossokeri, palmusokeri, karppisokeri, fariinisokeri, koivusokeri, hedelmäsokeri.. Onhan niitä! Tässä nyt pintaraapaisu muutamista eri sokerilajeista!
Taloussokeri
Taloussokeri on 99,9% hiilihydraatteja ja jäljelle jäävä 0,1% on muita aineita. Taloussokeri on siis ainoastaan makeuttaja ja energiantuoja. Taloussokeri valmistetaan sokeriruo’osta sekä sokerijuurikkaasta. Suomessa taloussokeri jalostetaan perinteisesti sokerijuurikkaasta. Sokerijuurikkaasta tehtävä sokeri valmistetaan siten, että ensin ruo’ot suikaloidaan ja näistä suikaleista erotetaan sokeri siivilöimällä sokeri 70-asteisen veden avulla. Saatava sokerimehu sisältää sokeria noin 15% ja epäpuhtauksia vajaa 2%. Epäpuhtaudet poistetaan kalkilla. Tämän jälkeen mehua keitetään paksummaksi, jolloin siitä haihtuu nestettä ja prosessin jälkeen massasta noin 70% on sokeria. Tämän jälkeen sokeri kiteytetään ja lingotaan. Linkouksen yhteydessä erotetaan massasta sokeri ja siirappi. Sokeri on tämän jälkeen valmis ja se kuivataan ja varastoidaan. Prosessista voi tarkemmin lukea täältä. Valmis taloussokeri on siis noin 99,9% hiilihydraatteja ja kaikki sokerijuurikkaan muut hyvät ravinteet ovat hävinneet valmistusprosessin aikana (Fineli). Tuoreessa sokeriruo’ossa on myös hiilihydraatteja suurin osa sen painosta, mutta lisäksi siitä löytyy mm. proteiinia, rasvaa, kuitua, natriumia, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, rautaa ja muita kivennäis- ja hivenaineita.
Ruokosokeri
Ruokosokeri valmistetaan sokeriruo’osta, nimensä mukaisesti. Tavallisen ruokosokerin valmistuksessa prosessointia on runsaasti ja valmiissa sokerissa suurin osa ravinteista on hävinnyt. Ruokosokeri on verrattavissa taloussokeriin.
Fariinisokeri
Fariinisokeria saadaan sekoittamalla taloussokeria ja siirappia keskenään. Aromaattinen fariinisokeri poikkeaa aika paljonkin taloussokerin mausta. Fariinisokerissa on hiilihydraatteja 97%, joista sokereita on 95%. Fariinisokeri sisältää myös pienen määrän proteiinia ja suolaa.
Täysruokosokeri
Täysruokosokeri valmistetaan sokeriruo’osta. Täysruokosokerille on useampia kutsumanimiä sekä brändejä, kuten intiaanisokeri, sucanat, muscovado, panela ja rapadura. Täysruokosokeri on useimmiten ruskean väristä, vaikkakin värieroja valmistajien ja brändien välillä voi olla paljonkin ja jotkin sokerit ovat vaaleamman ruskeita, toiset tummemman ruskeita ja jotkut jopa harmaita, kuten rapadura. Täysruokosokeri valmistetaan sokeriruo’on kuivatusta mehusta ja valmistusmenetelmä poikkeaa runsaasti taloussokerin valmistukseen nähden. Mehu puristetaan sokeriruo’osta, jonka jälkeen se kuivataan lempeästi lämmittämällä. Tämän pidemmälle ei sokeria prosessoida vaan se ainoastaan jauhetaan ja pakataan. Näin sokerissa säilyy kaikki vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet joita se luontaisesti sisältää.
Hedelmäsokeri eli fruktoosi
Hedelmäsokeria on luontaisesti kaikissa hedelmissä sekä hunajassa ja ruokosokerista pilkkoutuu fruktoosia sen päästessä ruoansulatuselimistöön. Fruktoosin energiapitoisuus on taloussokeria vastaava, mutta nostaa verensokeria jonkin verran hitaammin.
Palmusokeri
Palmusokeria saadaan sokeripalmusta, joka on yksi palmun lajike. Palmusokeria kutsutaan myös arenga sokeriksi ja nimi tulee palmun lajikkeen nimestä, arenga pinnata. Sokeripalmusta kerättävä sokeri saadaan palmun kukinnon nektarista. Nektari yksinkertaisuudessaan valutetaan pois kukinnosta. Valuttaminen on hidasta, mutta nektaria saadaan päivittäin, eikä puu kärsi nektarin valuttamisesta, koska puuta ei esim. kaadeta tai koverreta rikki. Nektaria keitellään hiljalleen keruun jälkeen, jolloin se sakenee ja siitä tulee sokerimassaa. Palmusokeri on ravintorikasta ja se sisältää mm. C-vitamiinia, B-vitamiineja ja erilaisia mineraaleja. Palmusokeri on usein painonhallitsijoiden sekä diabeetikoiden käytössä sen matalan glykeemisen indeksin vuoksi, jolloin verensokeri nousee hitaammin.
Kookossokeri
Kookossokeri, eli kookospalmusokeri on kookospalmusta saatavaa sokeria. Kookossokeri niin ikään valmistetaan palmusokerin tavoin, eli nektaria kerätään kukinnoista ja nektari keitetään ja / tai kuivataan sen jälkeen sokeriksi ja jauhetaan tarpeen mukaan. Kookossokeri on palmusokerin tavoin ravintorikasta ja sen glykeeminen indeksi on alhainen.
Koivusokeri
Koivusokeria eli xylitolia saadaan koivun hemiselluloosasta. Koivusokeri on yhtä makeaa, kuin taloussokeri, mutta liiallisella käytöllä on laksatiivisia vaikutuksia. Koivusokerin glykeeminen indeksi on matala, vain 7! Näin ollen verensokerin kohoaminen on hyvin maltillista. Myös hampaat pitävät xylitolin käytöstä, koska hampaiden reikiintymistä aiheuttavat mikrobit eivät pysty käyttämään koivusokeria hyväkseen, kuten muita sokereita.
Karppisokeri
Karppisokeri eli erytritoli on makeutusaine, joka valmistetaan rypälesokerista eli glukoosista. Karppisokeri valmistetaan fermentoimalla, eli käymisteitse. Erytritolia on luonnostaan mm. juustoissa. Karppisokeri on kaloriton, kuten keinomakeuttajat, vaikka onkin luonnollinen. Hiilihydraatteja se sisältää 100% ja näistä hiilihydraateista 100% on sokerialkoholeja. Karppisokeri ei näin ollen sisällä mitään muita ravintoaineita, mutta sopii hyvin esimerkiksi diabeteksesta kärsivälle ja painonhallinnan kanssa kamppaileville.
Vinkkinä kerrottakoon vielä, että uuden sokerin makuun totuttamisen voi toteuttaa siten, että uutta sokeria sekoittaa aluksi taloussokeriin ja totuttelee makuun sitä kautta! Myös leivottaessa on hyvä ottaa hieman selvää miten eri sokerit käyttäytyvät. Osa sokereista ei ole niin makeita kuin taloussokeri, toiset taas esimerkiksi leivottaessa vaativat pidempää kohotusaikaa, jotta hiiva toimii paremmin ja niin edelleen!
Alunperin julkaistu 8.8.2014 Hyvinvoinnin vanhassa blogissa.