Kookos ja tarkemmin kookosöljy ovat olleet paljon tapetilla jo pidemmän aikaa, joten lähdin porautumaan kookoksen koko olemukseen!
Kookospalmu
Kookospalmu kuuluu palmukasveihin, Cocos-sukuun. Kookospalmu on ainoa cocos-sukuun kuuluva palmu. Luonnossa kookospalmu voi kasvaa jopa 30 metriä pitkäksi ja se kasvaa perinteisesti trooppisilla seuduilla.
Kookospalmuja viljellään nykyisin Aasiassa, Keski- ja Etelä-Amerikassa sekä Afrikassa. Kookospalmu tunnetaan parhaiten sen hedelmästä, kookospähkinästä. Kookospalmu tuottaa noin 50–100 pähkinää vuodessa. Kookospalmun uskotaan olevan alkujaan Etelä-Aasiasta. Intiassa kookospalmu on ollut tunnettu jo ennen ajanlaskumme alkua. Länsimaihin kookospalmun tunnettuus on tullut myöhemmin.
Marco Polo, aikansa kuuluisa venetsialainen tutkimusmatkailija nimesi 1200-luvulla kookospähkinän faaraonpähkinäksi ja kuvaili sitä hedelmäksi, joka on täyteläisen makuinen, makea ja sisältää valkoista maitoa. Marco Polo tutustui kookospähkinään ensimmäisen kerran Jaavalla, joka on Indonesiassa sijaitseva saari. Vasco da Gama, portugalilainen tutkimusmatkailija kertoo kookoksesta vuonna 1497, jolloin hän on tavannut sen Mosambikin saarella. Oletetaan, että arabit ovat tuoneet kookoksen Afrikan pohjoispuolelle ennen kuin se on saapunut Eurooppaan.
Suomessa kookospalmuja kasvatetaan huonekasvina. Kookospalmun runko kasvaa osittain mullan sisällä olevasta kookospähkinästä ja lehdet nousevat sen tupesta. Normaalisti kookosta voi kuitenkin pitää huonekasvina vain rajallisen ajan, koska kasvaakseen kunnolla se tarvitsee korkean ilmankosteuden sekä paljon lämpöä. Myös suuri ruukku on kookokselle tarpeen ja samaan ruukkuun voi lisätä muitakin kasveja.
Kookospähkinä
Kookospähkinä on kookospalmun hedelmä. Kookospähkinä kuuluu luumarjoihin. Kookospähkinä on hedelmä, vaikka nimen perusteella usein sitä luullaan pähkinäksi. Näin ollen kookospähkinä ei aiheuta allergisia reaktioita pähkinäallergisille, mutta kookokselle itselleen voi olla allerginen ja näin saada siitä oireita. Kookospähkinä koostuu pinnasta, eksokarpista, sen sisällä olevasta kuituisesta mesokarpista, kuitukerroksen sisällä on kova endokarppi ja tämän sisällä vielä hedelmäliha. Kookospähkinä on luontaisesti gluteeniton, joten se sopii myös gluteenittoman ruokavalioon. Kookos ei myöskään sisällä maidon ainesosia, joten se sopii käytettäväksi maidotonta tai laktoositonta ruokavaliota noudattavalle.
Kookoksen käyttö
Kookoksesta käytetään monipuolisesti puun runkoa, lehtiä ja hedelmää erilaisiin tarkoituksiin. Yleisimpänä tunnetaan jo niin kuuluisa kookosöljy.
Kookosöljy
Kookosöljy saadaan kookospähkinän koprasta, eli kuivatusta hedelmälihasta. Hedelmäliha sisältää noin 35 % kookosöljyä. Kookosöljy saadaan hedelmälihasta irti joko puristamalla, jolloin syntyy kylmäpuristettua kookosöljyä tai vaihtoehtoisesti kookosöljy eristetään kookoskermasta kuumentamalla se vedessä. Kylmäpuristettu kookosöljy tulee kevyesti matalassa lämpötilassa kuivatusta koprasta. Jos kookospähkinä käsitellään kovassa lämmössä, ei öljy enää ole kylmäpuristettua.
Kookosöljyä käytetään useisiin eri käyttötarkoituksiin, sisäisesti sekä ulkoisesti. Öljyä voi käyttää ruoanlaittoon, paistamiseen, leivontaan, lämpimien juomien joukossa, ihovoiteena, hierontavoiteena, hiusnaamiona, deodoranttina jne.
Kookosöljystä väitellään mediassa tällä hetkellä todella paljon. Jotkin tutkimukset sanovat kookosöljyn kovien rasvojen nostavan korkeaa kolesterolia, jotkin tutkimukset taas että kolesteroli laskee jne. Mikseivät ihmiset kokeile ja totea asiaa itse? Sitten keskustelu omega-3-rasvahapoista ja omega-3-rasvahappojen suhde omega-6-rasvahappoihin. Miksi kookosöljyä tarvitsisi edes ajatella käyttävänsä omega-3-rasvahappojen lähteenä? Paras lähde on kuitenkin rasvainen kala. Miksei siis syödä sitä ja unohdetaan kookosöljyn omega-3 pitoisuus kokonaan! Onko unohdettu lukuisat muut hyvät aineet mitä kylmäpuristetussa kookosöljyssä on, E-vitamiini ja antioksidantit vaikkapa? Toki näitä saa muistakin kasviöljyistä ja jostain huomattavasti enemmänkin kuin kookosöljystä, mutta maku on aina sitten eri...
Entäpä luonnollisuus verrattuna kasvirasvoihin ja eläinperäisiin rasvoihin? Nimetkin jo viittaavat, että kasvia saa luonnollisin keinoin, eläinperäistä rasvaa ei niin helposti, jos ne eläimet olisi siellä luonnossa kasvien kanssa. Kasvirasva lienee siis parempi asia, kuin eläinrasva, oli se mistä hyvänsä kasvista kärjistettynä ajatellen?
Tai entäpä maku? Jos pidät kookoksen mausta, mikset sitä käyttäisi? Miksi on pakko käyttää vaikkapa oliiviöljyä, jos et siitä pidä? Sitten on vielä ajatus rasvattomuudesta. Kyllä me kaikki ihmiset sitä rasvaa tarvitsemme. Se kuuluu perusravintoaineisiin hiilihydraattien ja proteiinin kaveriksi.
Syö kookosöljyä sitten miksi hyvänsä tai on syömättä, ei voida kiistellä mitä se oikeasti sisältää ja mitä se ei sisällä. Siitä selkeästi voidaan kiistellä, miten aineet vaikuttavat ihmisiin. Täytyy muistaa sekin, että kaikki me olemme yksilöitä ja kaikkien keho toimii omalla tavallaan.
Kookosrasva
Kookosrasva on kookoksen kopraa, eli kuivattua siemenvalkuaista, joka saadaan irti puristamalla. Kookosrasva usein sekoitetaan palmuöljyyn, joka on öljypalmun hedelmämaltoa ja yleisesti tätä on pidetty epäterveellisenä. Hydrogenoitu kookosrasva on epäterveellistä transrasvaa, mutta kylmäpuristetulla kookosrasvalla, kookosöljyllä, on monia hyviä vaikutuksia.
Kookosjauho
Kookosjauho valmistetaan tuoreen kookospähkinän hedelmälihasta. Kookosjauholla voi korvata noin 10–25 % leipomisessa käytettävästä jauhomäärästä. Näin lisätään mm. leivonnaisen kuitupitoisuutta ja makeassa leivonnassa voi sokerin määrää vähentää kookoksen ominaisen makean maun vuoksi.
Kookosrouhe, -lastut ja hiutaleet
Kookosrouhe ja kookoslastut saadaan kookoksen kiinteästä valkoisesta hedelmälihasta. Hedelmäliha käsitellään joko raastamalla tai vuolemalla hedelmälihaa. Rouhetta ja lastuja käytetään mm. leivonnassa ja jälkiruokien valmistuksessa.
Kookosvesi
Kookosvesi, jota kutsutaan myös kookosnesteeksi, on kookospähkinän sisällä oleva neste sellaisenaan. Neste saadaan kookospähkinästä ulos joko halkaisemalla kookospähkinä tai puhkaisemalla kookospähkinän toisesta päästä löytyvät kolme tummaa pistettä. Tuoreessa kookospähkinässä neste hölskyy hedelmän sisällä. Kookosneste on täysin kirkasta. Kookosvesi käytetään usein sellaisenaan, janon sammuttajana sekä urheilujuomana.
Kookosmaito
Kookosmaitoa saadaan yhdistämällä kookoksen neste ja hedelmäliha. Kookosmaito on valkoista ja se saa värinsä hedelmälihasta. Kookosmaidon käytössä on hyvä muistaa ravistaa sitä ennen käyttöä, koska hedelmälihamassa vajoaa aina astian pohjaan ja kookosneste pyrkii pintaan. Sekoittaessa nämä sekoittuvat tasaiseksi. Kookosmaitoa käytetään mm. ruokakerman korvikkeena.
Kookoskerma
Kookoskerma saadaan murskaamalla tai hienontamalla kypsän kookoksen hedelmäliha. Kookoskermaa käytetään kookosmaidon tapaan esimerkiksi ruokakerman sijaan.
Kookosnektari
Kookosnektaria saadaan kookospalmun kukinnosta. Kukinto viilletään auki, jolloin nektari lähtee valumaan kukinnosta ulos. Palmu ei vahingoitu millään tavalla nektarin keräämisestä. Kookosnektarissa on 17 eri aminohappoa, C-vitamiinia, B-vitamiinia ja mineraaleja. Kookosnektaria käytetään nestemäisenä makeutusaineena.
Kukintoperä
Kookos kukkii röyhelömäisenä keltaisena kukkaryppäänä. Kukintoperästä valutetaan nestettä, josta valmistetaan palmuviiniä. Viiniä voidaan jalostaa vielä pidemmälle, jolloin saadaan palmuviinaa.
Kookossokeri
Kookossokeria, jota kookospalmusokeriksikin kutsutaan, saadaan kookosnektarista keittämällä tai kuivaamalla. Kookossokeria pidetään kaikkein ekologisimpana makeuttajana ja sen ravintoarvot ovat huomattavasti paremmat, kuin muiden makeuttajien. Kookossokerin maku on hieman karamellimainen verrattuna tavalliseen sokeriin. Kookossokerilla voi korvata tavallisen sokerin ruoanvalmistuksessa.
Kookoskuitu
Kookoskuitua saadaan kookospähkinän kuoresta sivutuotteena. Kuitu saadaan pesun, kuivauksen, pilkkomisen ja litistämisen tuloksena raaoista kookospähkinöistä. Kookoskuidusta valmistetaan mm. kestäviä mattoja, esim. kynnysmattoja, harjoja sekä paperia.
Kookospalmun lehdet
Lehdistä valmistetaan useimmiten koreja, mattoja ja köysiä. Lehtiä voidaan käyttää myös erilaisten koriste-esineiden ja vastaavien valmistamiseen.
Kookospalmun runko
Puunrunkoja käytetään rakennuspuuna. Rungon kuoren kuituainesta käytetään mattojen sekä köysien valmistukseen.
Kookospalmun juuri
Kookospalmun juurta käytetään vaihtoehtoisessa lääketieteessä.
Tässäpä vielä hyydytettyyn kookosherkkuun ohje, nimettäköön se vaikka Kookoskimarakakuksi
Pohja:
120 g täysjyvä digestivekeksejä
100 g kookosöljyä
1 dl kookoshiutaleita
10 g mustikkajauhetta
Valkosuklaatäyte:
2,5 dl vispikermaa, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, kuohukermaa tms.
150 g tuorejuustoa omien makumieltymysten mukaan (maustamaton, vanilja, mango, appelsiini jne)
0,5 dl kookoshiutaleita
2 liivatelehteä tai vastaava määrä agar agaria
200 g valkosuklaata
200 g ranskankermaa
2 rkl kookosmaitoa
Mustikkatäyte:
2,5 dl vispikermaa, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, kuoohukermaa tms.
150 g tuorejuustoa omien makumieltymysten mukaan (maustamaton, vanilja, mango, appelsiini jne)
0,5 dl kookoshiutaleita
5 liivatelehteä tai vastaava määrä agar agaria
200 g mustikoita
3/4 dl kookossokeria
1/2 dl kookosmaitoa
Koristeluun:
Valkosuklaata
Kookoshiutaleita
1. Hienonna digestivet muruksi joko lihanuijalla tai blenderissä ja lisää mustikkajauhe sekä kookoshiutaleet. Sulata kookosöljy vesihauteessa ja lisää joukkoon.
2. Painele seos tasaisesti levinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.
3. Täytteiden pohjat voit tehdä kerralla ja jakaa sen kahteen osaan pohjan valmistuttua. Vaahdota kerma vaahdoksi, lisää tuorejuusto sekä kookoshiutaleet ja sekoita tasaiseksi. Jaa vaahto kahteen samankokoiseen osaan, jos teet seoksen kerralla.
4. Laita täytteiden liivatteet likoamaan kylmään veteen, omiin astioihinsa tai valmista agar agar-massa. Agar agaria käytettäessä kiehautusvaiheessa voit käyttää ohjeen mukaisen määrän kookosmaitoa ja loput vettä.
5. Valkosuklaatäyte: Lisää vaahtoon sulatettu valkosuklaa sekä ranskankerma. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liuota liivatteet kiehuvan kuumassa kookosmaidossa, jäähdytä hieman sekoittaen. Lisää liivateseos tai agar agar -seos ohuena nauhana täytteeseen koko ajan sekoittaen. Kaada seos tasaisesti irtopohjavuokaan pohjan päälle. Siirrä kakku jääkaappiin odottamaan mustikkatäytteen valmistamista.
6. Mustikkatäyte: Soseuta mustikat. Lisää kookosvaahtoon mustikkasose sekä kookossokeri. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liuota liivatteet kiehuvan kuumassa kookosmaidossa, jäähdytä hieman sekoittaen. Lisää liivateseos tai agar agar -seos ohuena nauhana täytteeseen koko ajan sekoittaen. Kaada seos lusikan tai jonkin muun "hidastimen" läpi valkosuklaatäytteen päälle. Täyte tulee kaataa varovasti valkosuklaatäytteen päälle, jotteivat täytteet sekottuisi keskenään. Tasoita kakun pinta tarvittaessa.
7. Peitä kakkuvuoka ja siirrä se jääkaappiin hyytymään. Kakun voi antaa hyytyä ja makustua yön yli, mutta noin neljän tunnin hyydyttäminen riittänee.
8. Kakun hyydyttyä sen voi halutessaan koristella valkosuklaalla ja/tai kookoshiutaleilla. Tässä versiossa koristelulla oli hiukan kiire, joten tyydyin tekemään pientä sydänkoukeroa ja kookoshiutaleita perään. Kakkuunhan voi tehdä myös kiilteen, taivutetun suklaakoristeen tai vaikkapa sokerikoristeen!
Alunperin julkaistu 6.8.2014 Hyvinvoinnin vanhassa blogissa.