Ravintoasiat herättävät yhä enemmän vilkasta keskustelua. Jokaisella tuntuu olevan aiheesta hyvinkin eriäviä mielipiteitä. Yksi vannoo paleo-ruokavalion nimeen, toinen taas on vegaani. Kolmas puolestaan sanoo, ettei ikinä voi lopettaa lihansyöntiä. Suosituksia ja esimerkkiruokavalioita saa nykyään joka puolelta, ja vähemmästäkin hämmentyy, mikä on oikea tapa toimia. Monissa tapauksissa mielipiteet perustuvat enemmän uskomuksiin, markkinointiin ja totuttuihin toimintatapoihin kuin perusteltuihin tutkimuksiin ja faktoihin. Myönnän, että välillä tuntuu vaikealta ymmärtää esimerkiksi sitä, miten jokin meille lapsesta asti hoettu asia olisikin yhtäkkiä väärin. Mistä voi edes tietää tavallisena kuluttajana, mikä on oikea tapa toimia, tai tarkemmin ajateltuna, syödä? Millainen on eettisesti oikea ja myös itselle sopiva ruokavalio? Kaikilla ei riitä aika, saati sitten mielenkiinto lukea päivät pitkät ravintosuosituksia ja aihepiirin tutkimuksia, tai kuunnella vaikkapa podcasteja aiheesta. Lähdekriittisyydelle ja erityisesti luotettaville tiedonlähteille olisi tarvetta yhä enemmän.
Itse uskon ja noudatan ravintoasioissa niin tieteellisiä tutkimuksia kuin omaa intuitioani ja fiiliksiäni. Suurin oivallukseni ja vinkkini ravintoasioissa on se, että syö sitä, mistä tulee itselle hyvä olo. Itsensä kuuntelu ja intuitio ovat tässä asiassa siis suuressa roolissa. En ole todellakaan mikään ravintoasioiden ammattilainen, mutta kuitenkin kovin kiinnostunut aiheesta, ja olenkin harkinnut pitkään alan opintojen aloittamista. Radikaalein muutos ruokavaliooni syntyi vuosi sitten, kun lopetin kokonaan punaisen lihan sekä kanan syönnin. Muutos oli helppo, sillä annoin itselleni luvan luistaa lihattomasta ruokavaliosta tarpeen vaatiessa. Liian äkkinäiset ja radikaalit elämäntapamuutokset eivät ole usein kovin kauaskantoisia, koski muutos sitten ruokavaliota, dieettiä tai uutta harrastusta. Keho ja mieli tarvitsevat aikaa sopeutua muutoksiin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja tajusinkin että lihan ns. umaami maku ei ole ikinä edes kuulunut suosikkeihini. Hampurilaisravintolassakin minulle ovat usein maistuneet lähinnä ranskalaiset – ilman sitä burgeria. Lihakeitosta lihanpalat jäivät lapsena lautasen reunalle ja joulukinkkuun en koskenut pitkällä tikullakaan.
Vuosi on ollut ravinnon kannalta täynnä oivalluksia ja olen oppinut enemmän ruuasta kuin koskaan aikaisemmin. Tämä myös siksi, että kiinnostus asioita kohtaan on lisääntynyt uutta kokeillessa ja tietoa etsiessä. Kun on tarve sopeutua uuteen toimintamalliin, tekee yllättävän paljon uusia oivalluksia, joista muodostuu ajan myötä uusia rutiineja. Tieto myös lisää tuskaa – lukuisten ruokateollisuutta ja ravintoa käsittelevien dokumenttien ja artikkeleiden jälkeen olo on vaihdellut järkytyksen, pettymyksen ja helpotuksenkin välillä. Näihin asioihin on helppo pohjata omia mielipiteitään, mutta välillä ajatus julmasta ja maapalloa tuhoavasta lihantuotannosta saa mielen matalaksi. Vuoden aikana olen kuitenkin syönyt kalaa ja kananmunia sekä jonkin verran maitotuotteita, mutta tällä hetkellä voisin sanoa noudattavani 90 % vegaaniruokavaliota. Vielä en ole päässyt ns. täydelle tasolle, enkä ole varma tulenko siihen koskaan pääsemäänkään. Sunnuntaina heikkona hetkenä nappasin pari palaa maitosuklaata ja ruoanlaitossa käytän edelleen hunajaa. Pyrin kuitenkin parempiin valintoihin arjessa, mikä on minusta kaikkein tärkeintä. Kun perusta on kunnossa, muutama heikko hetki tai mieliteko ei vaikuta kokonaiskuvaan. Haluaisin enemmänkin ajatella noudattavani ns. wholefood plantbased diet -tyylistä ruokavaliota, joka kuitenkin perustuu vegaaniseen ruokavalioon. Jos aiheesta on kiinnostunut enemmän, suosittelen lukemaan The China Studyn.
Avainoivallukset ruokavalioon liittyen
Olen saanut muutamia avainoivalluksia vuoden aikana. Olen oppinut, että proteiinia saa yleensä eläinperäisestä ruokavaliosta liikaa, eikä keho pysty hyödyntämään kaikkea sitä. Omega 3- ja 6- tasojen tulee olla tasapainossa. Yleensä ihmiset saavat varsinkin eläinperäisestä ruokavaliosta enemmän omega 6- rasvahappoja omega 3-rasvahappoihin nähden. Olen oppinut, että suurimpia ongelmanaiheuttajia ihmisten ruokavalioissa ovat yleensä suuret proteiini- ja rasvamäärät, ja vastaavasti vähähiilihydraattiset sekä vähäkuidulliset ruokavaliot. Olen oppinut, että kasvissyönti tai vegaanius ei ole kallista. Siihen ei parhaimmillaan tarvitse kuulua mitään erityisjuomia tai shakeja, pilleireitä eikä patukoita. Ainoa todella tärkeä lisäravinne on B12-vitamiini purkista. Olen myös oppinut, että kasvissyönti/vegaanius ei ole automaattisesti terveellistä. Myös vegaanista mättöruokaa löytyy ja tarvitsen sellaista itsekin silloin tällöin kohtuudella. Pitää kuitenkin muistaa, että liika huonojen rasvojen saanti, sokeri ja huonot hiilihydraatit ruokkivat huonoa vointia. Ääriesimerkkinä kokis tai ranskanleipä luokitellaan vegaaniseksi ateriaksi, mutta ravintoarvot niistä jäävät uupumaan. Myös esimerkiksi työpaikkaruokalan kasvisvaihtoehto voi sisältää yllättävästi runsaan määrän esimerkiksi kermaa ja sokeria. Asiaan on hyvä kiinnittää huomiota, sillä automaattisesti kasvisruoka ja terveellisyys eivät kulje käsi kädessä. Terveellisestä ruuasta voi kuitenkin saada parhaimmillaan uskomattoman hyvän ja energisen olon, sekä sitä kohtaan voi kokea innostusta ja inspiroitumista.
En koe oikeastaan, että tänä päivänä jään edes juuri mistään minulle tärkeästä paitsi. Kaikki ravintolassa käynnit ovat sujuneet ongelmitta, sillä vegaani-/kasvisruokaa on nykyään niin hyvin saatavilla. Pystyn edelleen normaalisti osallistumaan kaveriporukan illanviettoihin ja mökkireissuille. Voin syödä juustoa, jogurttia ja maitoa, jotka ovat valmistettu jostakin muista kuin eläinperäisistä tuotteista. Yleensä makueroa ei edes huomaa, varsinkaan sen jälkeen kun makuun tottuu.
Joskus sanoin, että minusta ei varmaan tule koskaan täysin vegaania – saatoin kuitenkin olla väärässä. Ajattelin, että kehoni kärsisi merkittävistä puutostiloista vegaaniruokavaliota noudattaessa – olin kuitenkin väärässä. En väitä, että olisin yhtäkkiä saanut huomattavia supervoimia siitä, että syön nykyään lähes vegaanisesti. Mutta väitän, että elämänlaatuni on parantunut, ja energiatasoni ovat lisääntyneet huimasti. Mikä tärkeintä, kiinnostus ruokaa ja ruoanlaittoa kohden ovat ilmestyneet pelkästään näiden asioiden vuoksi!
En usko vieläkään, että olisi realistista, että kaikki ihmiset kääntyisivät vegaaneiksi yhdessä yössä. Epäitsekkäitä valintoja kuitenkin tarvitaan ja sen vuoksi jokaisen tulisi miettiä omaa lihan ja eläinperäisten tuotteiden kulutustaan, vaikka ei tekisikään mitään radikaaleja muutoksia tai leimaisi itseään millään statuksella. Tällä hetkellä suuri osa maapallon viljelysmaista tuottaa ruokaa eläimille, eikä ihmisille.
Ruoantuotanto ei ole kestävää. Onneksi jatkuvasti keksitään uusia innovaatioita eläinperäisten tuotteiden korvaamiseen ja varsinkin meillä täällä Suomessa on erittäin hyvä tilanne! Olit sitten vegaani tai et, voit miettiä jokaisen aterian kohdalla, mikä on paras vaihtoehto itselle, ja samalla koko maapallolle. Vegaanius on onneksi myös enemmän "in" myös trendinä. Varsinkin nuorten keskuudessa tämä tapa syödä on noussut räjähdysmäisesti. Erityisesti monia urheilijoita kiinnostaa kasvispainotteisemman ruokavalion myötä parantunut suorituskyky ja se fakta, että et tarvitse eläinperäisiä tuotteita saavuttaaksesi tuloksia urheilun parissa. Trendi on tullut jäädäkseen ja tämä on vain positiivinen asia, jossa ollaan menossa oikeaan suuntaan!