Andien vuoristoista Pohjois-Amerikkaan
Kvinoaa on viljelty Andien vuoristossa, Titicaca-järven alueella jo 5000–3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Ankarissa olosuhteissa pärjäävää kvinoaa kutsuttiin ylistävästi "Ihmiskunnan Äidiksi". Kvinoan kylvö ja sadonkorjuu olivat uskonnollisia tapahtumia ja tarinan mukaan inkahallitsija istutti joka vuosi itse ensimmäisen kvinoansiemenen maahan.
Inka-armeijat varasivat pitkille marsseilleen syötäväksi mukaan juuri kvinoaa, sillä se säilyi syöntikelpoisena päiväkausia. Kvinoan tuotanto ja jakelu oli hyvin kehittynyttä, kunnes espanjalaiset konkistadorit kukistivat inkavaltion 1500-luvulla. Tällöin kvinoan tuotanto laski dramaattisesti moneksi sadaksi vuodeksi ja tilalle tulivat eurooppalaiset viljat.
Kvinoa kuitenkin huomattiin vielä samalla vuosisadalla espanjalaistenkin toimesta ja sitä yritettiin ensimmäisen kerran tuoda laivateitse Eurooppaan. Valitettavasti siemenet kuitenkin pilaantuivat matkalla ilmeisesti liian kostean meri-ilman takia. Vasta 70-luvulla kvinoa vihdoin levisi Pohjois-Amerikkaan ja muualle maailmaan. Viime vuosina kvinoa on alkanut kiinnostaa myös Pohjoismaissa ja YK on nimennyt kvinoan vuoden 2013 kasviksi.
Pysykää kuulolla, sillä myöhemmin on vielä luvassa juttua kvinoan kehityksestä Suomessa!
Alunperin julkaistu 12.11.2013 Hyvinvoinnin vanhassa blogissa.