Kesä meni, talvi lähenee. Miten saisi mahdollisimman tuoretta pöytään, kun luonnonantimet alkaa sieniä ja omenia lukuun ottamatta olla kerätty ja taas siirrytään kasvihuonekurkkuun ja ulkomaiden värikkäisiin herkkuihin?
Eikun idättämään!
Kasvikset ovat aina hyvästä, mutta välillä tekee mieli saada jotakin lopputuotteena todella lähellä tuotettua. Ei muuta kuin itse idättämään! Testasin Nelsonin isoa idätyslaatikkoa, aikaisemmin olen idättänyt kangaspussissa muutamia kertoja vuosia sitten. Laatikosta tulee nyt siis uusi ystäväni idätysmaailmaan.. vai tuleeko?
Laatikko on kangaspussia epäkäytännöllisempi jos on pienet säilytystilat idätysten välissä, mutta Nelsonin ison laatikon korkeuden ollessa vain nelisen senttimetriä, ei se siltä osin paljoa tilaa vie. Kun kerran Nelsonin laatikkoakin käytin, päätin kokeilla myös Nelsonin siemeniä. Haarukkaani valikoitui idätettäväksi herneenversot sekä auringonkukansiemenet.
Kuinka idätetään?
Siemenet huuhdellaan hyvin ja liotetaan yön yli. Liotuksen jälkeen siemenet huuhdellaan hyvin ja levitetään idätysastian ritilälle. Idätysastiaan laitetaan noin senttimetri vettä ja ritilä päälle. Sitten odotellaan ja odotellaan. Välillä suihkitaan siementen päälle vettä ja päivittäin vaihdetaan astian vesi.
Minä kun yleensä sovellan kaikkia jotenkin ruokaan liittyviä ohjeita, niin laitoin siemenet aamulla likoamaan ja illalla jatkoin puuhaa liottuneiden siementen kanssa. Päivän aikana auringonkukansiemenistä irtosi väriä aika reippaastikin, herneistä ei lainkaan. Huuhtelinkohan auringonkukansiemenet huonosti vai onko ominaista? En ole ennen auringonkukkaa idättänyt tai muuta tumman väristä, joten ei ole tietoa moisesta. Täytyy idätellä toisenkin kerran, niin näkee käykö samalla tapaa. Sitten vain alkoi odottelu ja suihkuttelu aika ajoin, veden vaihtoa ja sen sellaista.
Kolmannen päivän iltana alkoi vihdoinkin olla näkyviä muutoksia idätysastiassa. YHTEEN herneeseen oli muodostunut pienen pieni juuri! Ei muuta, that’s it. Huoh. Ilo syttyikin sitten neljännen päivän aamuna, kun herättyäni menin tutkimaan astiaa. Herneissä oli edelleen vain tuo yksi vaivainen minijuuri, mutta auringonkukat olivat heränneet henkiin ja monessa oli vahvan näköistä juurta, jippii! Astia tuntuisi toimivan, kunpa nyt äkkiä juuret kasvaisivat, niin pääsisi seuraavaan työvaiheeseen! Tässä kohtaa kuitenkin hiipii ajatus mieleen, että ehkäpä taitoni ei sittenkään riitä versojen idätykseen, kun aiemmin olen idättänyt vain pikkuiseksi kasvavia ituja..?
Neljännen päivän iltana tilanne oli hyvinkin sama, kuin edellisenä ja tuskastus alkoi jo hiipiä. Onneksi aamulla oli kuitenkin auringonkukissa juurtuminen alkanut kunnolla, joten tästä lähin päätin huuhdella siemeniä veden suihkuttamisen sijaan. Tässä kohtaa valitettavasti herneet lensivät roskikseen. Muutamaan oli kasvanut hyvin hyvin pienet juuret, mutta ei edes sellaiset että ne menisivät lävikköön vettä hapuillen ja herneet olivat kivikovia ja kamalan värisiä. Ei niistä enää mitään tulisi, joten keskitytään auringonkukansiemeniin ja kokeillaan hernettä uudelleen paremmalla onnella. Uskoisin, että herneille ei liotusaika riittänyt tai ehkäpä olisivat kaivanneet runsaampaa veden suihkuttamista päälleen. Tässä vaiheessa oli tullut jo selväksi, että idättäminen on taitolaji ja kannattaa aloittaa helpoimmista ollessaan ensikertalainen. Ehkäpä vanha idätyspussi olisi pitänyt kaivaa ensin esiin ja muistella menneitä, koska tuolloin idättäminen onnistui ongelmitta ;) Suosittelenkin ensikertalaisia aloittamaan idätyspussilla!
Kuudentena päivänä auringonkukanversot alkaa olla voimissaan ja tulee olo, että taitaapi nämä hei oikeasti kasvaa ja saan salaattiini ensimmäistä kertaa itse idätettyä auringonkukkaa, jes!
Seitsemäs ja kahdeksas päivä menivät huuhtelu- ja vedenvaihtopuuhissa ja sen jälkeen oli maistiaisten aika!
Auringonkukanversot olivat erittäin herkullisen makuisia, ihanan makeita! Suosittelen kaikille lämpimästi kokeilemaan auringonkukansiementen idätystä!
Idätyksestä ja iduista vielä.. Idätyksellä perinteisesti tarkoitetaan siemenen idättämistä versoamispisteeseen. Idättää voi sekä siemeniä, että papuja. Idätys parantaa siementen ja papujen vitamiinipitoisuutta eli voisi sanoa, että idättäminen herättää siemenet henkiin. Idättäessä mm. C-vitamiinipitoisuudet nousevat ja varsinkin pimenevään ja pimeään vuodenaikaan C-vitamiinin tarve on huipussaan. Idätys käynnistetään normaalisti liottamalla idätettävää tuotetta parista minuutista vuorokauteen, riippuen mitä idätetään. Tämän jälkeen aloitetaan varsinainen idätys ja tapoja on monia. Löytyy laatikkomallisia idätysastioita, lasipurkkimallia, pusseja, tarjottimia jne. Idätyksen aikana idätystavasta riippuen niitä joko suihkutellaan, kastellaan, huuhdellaan jne. idätystavasta riippuen. Idättäessä on hyvä muistaa, että jotkin pavut tulee kiehauttaa ennen nauttimista, joten tämä asia kannattaa aina tarkistaa, jos ei ole varma asiasta!
Idättämisellä on vuosituhansia kestänyt perinne. On tiedossa, että idätystä ja itujen syömistä on tehty jo 2900 eKr! Historiassa on myös tietoja, että mm. Vasco De Gama, kuuluisa portugalilainen tutkimusmatkailija syötti merimiehilleen ituja, kuten myös James Cook, joka niin ikään oli tutkimusmatkailija, mutta brittiläinen. Näin pyrittiin välttämään pitkillä merimatkoilla vaivanneita puutostauteja.
Vielä loppuun pieni vinkki veden käytöstä idätyksessä. Huuhdellesssa ja muutoin käsitellessä siemeniä ja ituja, yli jäävän veden voi antaa vaikkapa kukille! :)
Oletko sinä kokeillut idättämistä?
Julkaistu alunperin 28.9.2013 Hyvinvoinnin vanhassa blogissa.