category
Ruoka arvoonsa

Ruoka arvoonsa

Hyvinvoinnin Asiantuntija

Vierailevina kirjoittajina Ruokapyramidihuijaus -kirjan ja -blogin kirjoittajat Susanna Kovanen ja Harri Lapinoja

 

 Elinehdosta lööppimateriaaliksi

Arkemme täyttyy erilaisista ravitsemusviesteistä. Meille kerrotaan, mitä syömällä riski sairastua kohoaa, ja mitä syömällä riski alenee. Kerrotaan, miten mikäkin ravinnon yksittäinen osanen ehkäisee mitäkin sairautta. Milloin mikäkin ravinto- tai lisäaine nousee mustalle listalle. Uusimmat muotidieetit lupaavat hoikkaa ulkonäköä. Ruoka, joka on elämän elinehto ja joka voi olla suuri nautinnon ja yhteenkuuluvuuden lähde, on muuttunut lööppimateriaaliksi ja mahdolliseksi terveysriskiksi.

Kun viestit ovat negatiivisia, muuttuu ruoka ja ruokailu myös pelottavaksi. Kun ruoka pelottaa ja syömisestä joutuu huolestumaan, se ei lisää hyvinvointia. Rasva- tai lisäainepeikko tuntuu vaanivan kaikkia kuluttajia ikään ja sukupuoleen katsomatta. Paradoksaalista on, että kuluttajan hyvätkin aikeet päättyvät helposti epätoivoon: kun alkaa selvittää sitä, mitä uskaltaisi syödä, ketä pitäisi uskoa ja keneen voi luottaa, päätyy nopeasti seuraamaan ravitsemuskeskustelua, joka vastausten sijaan tarjoaakin ahdistusta. Tiede sivuuttaa arvot, jotka eivät ole mitattavissa ja taulukoitavissa. Siksi esimerkiksi onnellisuus, nälkä tai vaikkapa eettisyys sivuutetaan, jos ruokaa käsitellään puhtaasti tieteellisestä näkökulmasta.

Tyytyväisyys ja onnellisuus eivät ole laskennallisia, ja myös ruoanlaittoon käytetyllä ajalla ja ruoanlaittotaidolla voi olla itseisarvoa. Ruoan yhteisöllinen arvo ja ruoanlaittoperinteet näyttäytyvät nykyään erityisesti juhlapäivinä. Ne ovat esimerkki ruokaan liittyvistä monista ulottuvuuksista, jotka voivat olla yksilöiden kokemusmaailmassa merkityksellisempiä kuin tieteen tulokset. Tiede voi kertoa, mikä on terveellistä, mutta se ei kerro, mikä tekee onnelliseksi. Ruoka ansaitsee juhlallista arvostusta myös arkipäivässä.

Kertakäyttökamaa

Usein ruokaa käsitellään vain ravintoaineina, vaikka ruoka on – varsinkin nykymaailmassa – eettinen kysymys. Ruoasta on tullut kertakäyttökamaa. Kun ruoanhankinnan eteen ei tarvitse ponnistella, ja valtava määrä erilaisia tuotteita on käden ulottuvilla, ei tarvitse miettiä sitä, mistä ruoka tulee, mitä sen tuottaminen on vaatinut tai onko ruokakulttuurimme kestävää. Teemme ruokaa ostaessamme arvovalintoja, vaikka usein emme sitä huomaa. Kun valitsemme tuotteita, tuemme rahallisesti niitä tuotantomuotoja sekä myymisen tapoja, jotka kyseiseen tuotteeseen liittyvät.

Kulutustottumuksemme eivät välttämättä vastaa niitä arvoja, joita tahtoisimme tukea. Elämme yhteiskunnassa, jolla on varaa haaskata ruokaa. Kun heitämme ruokaa roskiin, kerromme, ettemme arvosta sitä, emmekä luontoa, josta ruoka on tullut. Niin lemmikki- kuin tuotantoeläimilläkin on lajityypillisiä tarpeitaan, mutta jostain syystä olemme valmiita katsomaan tuotantoeläinten oloja sormien lävitse. Tahdomme nähdä onnea siellä, missä sitä ei ole, emmekä tunnista onnea siellä, missä sitä on.

Ruoan positiiviset puolet

Ruoka liittyy tunteisiin ja aisteihin, ja siksi myös ruokaan liittyvät mielikuvat ovat voimakkaita. Sen sijaan, että puhutaan kohonneista riskeistä, sairauksien ehkäisemisestä ja kuolemasta, voisimme puhua ruoan positiivisista puolista. Siitä, miten tulla terveemmäksi ja onnellisemmaksi syömällä hyvää ruokaa ja tekemällä oman arvomaailmamme mukaisia valintoja. Ruoan moninaiset merkitykset ovat jääneet ravintoainemittelöiden jalkoihin. Sen sijaan, että etsimme vastausta terveyteen mainoslauseista tai ravintoguruilta, voisimme luottaa itseemme ja oman kehomme viesteihin. On hämmästyttävää, miten helposti unohdamme sen, että osaamme itse arvioida omaa hyvinvointiamme sekä sen, että meillä on paitsi vapaus tehdä omia päätöksiä niin myös velvollisuus kantaa vastuu niiden seurauksista.

Ruoan ei ole tarkoitus tehdä onnettomaksi, sen on tarkoitus tuottaa mielihyvää sekä pitää terveenä. Toisin kuin alati vaihtuvat muotidieetit antavat ymmärtää, syömisen tarkoitus ei ole laihtuminen. Ruoka voi pitää elinvoimaisena, lisätä yhteenkuuluvuutta ja suoda nautinnon, autuuden ja ilon tunteita. Ruoka ei ole pelkkiä ravintoaineita, vaan se on välittämistä, rakkautta, yhdessäoloa, lohtua ja riemua.

 

 

 

Alunperin julkaistu 17.4.2014 Hyvinvoinnin vanhassa blogissa. 

Edellinen artikkeli

Ikää 50+, tarvitaanko lisäravinteita?

Seuraava artikkeli

Aloe vera ja muistoja viljelmiltä

Jätä kommentti

Huomioi, että luemme kaikki kommentit ennen julkaisua, koska haluamme pitää blogimme asiallisena.

Robottiesto: