Kärsitkö vatsavaivoista ja närästyksestä? Syynä voi olla suolahapon puutos

Ruuansulatuskanavan hyvinvoinnin kulmakiviä ovat toimiva ruuansulatus sekä suoliston tasapainoinen bakteerikanta ja terve limakalvo. Nämä muodostavat kokonaisuuden, joka vaikuttaa koko kehon hyvinvointiin. Moni kärsii kuitenkin epämääräisistä vatsa- ja suolistovaivoista, joihin haetaan usein apua erilaisista ruokavalioista. Harva tulee ajatelleeksi, että vaivat voivat olla sidoksissa mahanesteessä olevan suolahapon puutteeseen. Suolahapolla on tärkeä tehtävä ravinnon pilkkomisessa, mahalaukun bakteeritasapainon säätelyssä ja ravintoaineiden imeytymisessä. Suolahapon tuotannon häiriöt voivat ilmetä vatsan ja suoliston oireina, väsymyksenä ja puutosoireina.

Suolahappo ja ruoansulatus

Kuluttamamme ruoka alkaa sulaa jo suussa syljen entsyymien seurauksena. Ruoka kulkeutuu suusta ruokatorveen, josta se jatkaa matkaansa mahalaukkuun. Mahalaukun tehtävänä on pilkkoa kulutettu ruoka ravintoaineiksi, jotka kulkeutuvat edelleen ohutsuoleen ja imeytyvät verenkiertoon elimistön hyödynnettäväksi.

Mahalaukussa olevan mahanesteen tehtävänä on hajottaa kulutettu ravinto. Mahaneste sisältää muun muassa vettä, suolahappoa, pepsiiniä, limaa ja suoloja. Suolahapon tehtävänä on pitää mahaneste happamena. Mahalaukun happamuus tuhoaa ravinnon mukana elimistöön kulkeutuneita bakteereja, jolloin bakteerit eivät pääse kasvamaan ja aiheuttamaan suoliston bakteerikannan epätasapainoa. Lisäksi suolahappo osallistuu proteiinien pilkkomiseen yhdessä pepsiini-entsyymin kanssa. Myös pepsiini tarvitsee happaman ympäristön toimiakseen. Suolahappo auttaa myös ravintoaineiden, erityisesti B12-vitamiinin imeytymisessä.

Hapoton maha eli atrofinen gastriitti

Terveen vatsan kuuluu olla hieman hapan, ja mahalaukun happamuudesta pitää huolen suolahappo. Terveen mahalaukun pH on 1-2. Kun pH on pysyvästi yli 4,5, puhutaan hapottomasta mahasta eli atrofisesta gastriitista. Hapottomassa mahassa mahan limakalvon solut eivät tuota normaalisti suolahappoa. Mahalaukun hapottomuus on yleinen vaiva, josta kärsii arvioiden mukaan jopa yli puolet 60-vuotiaista.

Hapottomaan mahaan johtava suolahapon erityksen vähentyminen tai loppuminen johtuu yleisimmin närästysoireisiin käytetyistä happosalpaajalääkkeistä. Hapoton maha voi myös johtua stressistä, kilpirauhasen sairauksista, diabeteksestä, autoimmuunitaudeista tai ikääntymisestä. Myös helikobakteeri tai vatsahaava voivat vaikuttaa suolahapon eritykseen. Helikobakteeri on yleinen keski-iän ylittäneillä, ja moni on saanut sen jo lapsuudessa. Nykynuorilla helikobakteeri on sen sijaan harvinaisempi.

Hapoton maha oireilee erilaisina vatsaoireina, kuten turvotuksena, ilmavaivoina, närästyksenä ja ähkyn tuntuna. Hapottoman mahan oireita ovat myös väsymys, anemia ja puutosoireet.

Hapottomalla mahalla on useampia haitallisia seurauksia. Suolahapon puutteen vuoksi ruoka pilkkoutuu heikosti. Hapoton maha on myös otollisempi ympäristö bakteerien kasvulle, sillä suolahappo tappaa bakteerit syödystä ravinnosta. Hapottomassa mahassa vitamiinien ja kivennäisaineiden imeytyminen heikentyy, mikä altistaa myös ravintoaineiden puutokselle (erityisesti B12-vitamiini, sinkki, kalsium, rauta ja foolihappo). B12-vitamiinin puutostila voi johtaa pernisiöösi anemiaan, joka voi aiheuttaa neurologisia vaivoja. Tämän vuoksi hapottomasta mahasta kärsivän kannattaa tutkituttaa B12-vitamiiniarvot ja tarvittaessa ottaa ruokavalionsa tueksi B12-vitamiinitabletit.

Hapotonta mahaa ei sellaisenaan tutkita julkisen terveydenhuollon puolella. Mahahappotasapainon ja mahdollisen helikobakteeri-infektion voi kuitenkin tutkituttaa yksityisillä lääkäriasemilla GastroPanel-verikokeella.

Voiko ruokavaliolla tai ravintolisillä vaikuttaa suolahapon tuotantoon ja hapottomaan mahaan?

Hapottomaan vatsaan ei ole toistaiseksi laadittu mitään tiettyä ruokavaliota eikä siihen ole lääketieteellistä hoitoa. Sen sijaan helikobakteerista johtuvaan hapottomaan mahaan tepsii ainoastaan häätö lääkkeillä.

Ruuansulatusta voi kuitenkin tukea terveellisellä ruokavaliolla, johon kuuluu runsaasti tuoreita vihanneksia, kokojyväviljoja ja helposti sulavia proteiininlähteitä. Tuoreessa ruoassa on paljon ruuansulatuksessa tarvittavia entsyymejä, jotka pilkkovat proteiineja, kun taas kuumentaminen tuhoaa entsyymejä. Jokaisella aterialla olisi siis hyvä syödä jotakin tuoretta. Ruokailuhetki on hyvä myös rauhoittaa ja pureskella ruoka huolellisesti, sillä se edesauttaa ruuan sulamista merkittävästi. Syljessä on entsyymejä, jotka aloittavat ruuan pilkkomisen jo suussa.

Hapottoman mahan limakalvot ovat lujilla, joten ruuansulatuselimistön limakalvojen kunnosta pitävät huolta erityisesti A-, B-, C-, D-, E-, ja K-vitamiinit sekä magnesium, sinkki, seleeni ja kupari. Myös laadukkaat rasvat, kuten kala, hellii limakalvoja. Kalaa sekä kanaa kannattaa muutenkin suosia proteiininlähteenä, ja välttää sen sijaan huonommin sulavaa punaista lihaa. Hapottoman mahan heikentämää suoliston bakteerikantaa voi elvyttää hapanmaitotuotteilla tai maitohappobakteerivalmisteilla.

Ruoansulatusta sen sijaan heikentää liiallinen kahvinjuonti, paistetut ja raskaat ruoat, alkoholi sekä tupakointi.

Ruuansulatusta voi kokeilla tukea myös ruuansulatusentsyymeillä tai betaiinihydrokloridilla (betaiini HCL). Ruuansulatusentsyymejä sisältävät ravintolisät auttavat pilkkomaan hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja hyvin imeytyvään muotoon. Ruuansulatusentsyymejä nautitaan aterioiden yhteydessä. Myös betaiinihydrokloridia voi nauttia aterioiden yhteydessä, mutta sitä on tarkoitus käyttää tilapäisesti. Betaiinihydrokloridi stimuloi suolahapon tuotantoa ja happamoittaa mahalaukun sisältöä. Betaiinihydrokloridia ei kuitenkaan tule käyttää, jos kärsii pohjukaissuoli- tai mahahaavasta tai tulehtuneesta ruokatorvesta.