Echinacea purpurea on punahattuna, kaunopunahattuna ja auringonhattuna tunnettu mykerökukkainen yrittikasvi, joka kuuluu Echinacea-sukuun. Se on kotoisin Pohjois-Amerikan kaakkois- ja keskiosien preerioilta ja ylängöiltä. Tämä kaunokainen on myös suomalaisten puutarhojen asukki, jossa se ihastuttaa niin puutarhuria kuin mehiläisiä ja perhosia. Lisäksi sitä viljellään ympäri Eurooppaa lääke- ja koristekasvina.
Sisällysluettelo
Vogelin laadukkaat punahattuvalmisteet
Punahatun terveysvaikutukset
Punahattu on perinteinen lääkinnällinen yrtti nuhakuumeen tukihoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Elintarvikelain alaisena toimijana emme voi valitettavasti kertoa punahatun käyttötarkoituksesta tai terveyshyödyistä enempää. Voimme kuitenkin kertoa, että se on yksi tutkituimmista kasvisrohdosvalmisteista, joten kuka tahansa aiheesta kiinnostunut löytää varmasti laadukkaita tutkimuksia esimerkiksi kirjastojen tietokannoista, mutta myös Googlesta, etenkin Google Scholarista, joka on Googlen maksuton hakupalvelu tieteellisille julkaisuille. Hakutermillä Echinacea purpurea, se näyttää antavan yli 24 000 hakutulosta.
Koska emme voi keskittyä tässä artikkelissa Echinacea purpurean terveysvaikutuksiin, kerromme punahatusta muita mielenkiintoisia faktoja.
Punahatun historiaa
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat käyttivät punahattua monipuolisesti lääkekasvina erilaisten oireiden ja sairauksien hoidossa. Lisäksi siitä keitettiin vahvistavaa teetä ja sen juurta pureskeltiin helpottamaan erinäisiä suun oireita. Alkuperäiskansat myös polttivat punahattua ja palamisesta syntyvää savua käytettiin yhtenä hoitomuotona tietyissä sairauksissa, sekä heittivät punahatusta valmistettua mehua kuumille saunakiville.
Nebraskalainen tohtori H.C.F. Meyer kiinnostui punahatusta lääkkeenä ostaessaan sitä alkuperäiskansoilta. Samalla hän haali alkuperäiskansoilta oppia sen hyödyntämisestä lääkekasvina ja ryhtyi lopulta myymään punahattua yleislääkkeenä, joka parantaa kaikki vaivat. Meyerin ensimmäinen patenttilääke, Meyer's blood purifier (Meyerin verenpuhdistaja) tuli myyntiin 1870. Meyerin innostamana punahatusta kiinnostui myös eräs professori J.U. Lloyd, joka ryhtyi tuottamaan erilaisia punahattutuotteita perheyrityksensä Lloyd Brothers nimissä. 1900-luvun alussa kasvi saikin ihmelääkkeen maineen, ja vuoteen 1920 mennessä siitä oli tullut amerikkalaisen lääketieteen tunnetuin kasvi.
Euroopassa kasvi tuli tutuksi vuonna 1897, mutta painui hetkeksi taka-alalle antibioottien läpimurron myötä. Kasvia ryhdyttiin kuitenkin tutkimaan vimmatusti etenkin Saksassa ja lopulta lääkäri Gerhard Madaus julkaisi ensimmäisen eurooppalaisen punahattuvalmisteen nimellä Echinacin.
Alfred Vogel ja punahattu
Myös Alfred Vogel kiinnostui punahatusta tutustuttuaan siihen 50-luvun alkupuolella matkallaan Etelä-Dakotassa, Amerikassa. Vogel ystävystyi Black Elk -nimisen alkuperäiskansan jäsenen kanssa, jolta sai lahjaksi punahatun siemeniä. Nämä siemenet toimivat Vogelin punahattututkimusten perustana ja innoittajana. Punahatusta tulikin loppujen lopuksi Alfred Vogelin tärkein rohdoskasvi.
Punahatun biokemiaa
Punahatun sisältämiä biokemiallisia komponentteja ovat mm. punahatun glykosidit, polysakkaridit, kofeiinihappokonjugaatit (kahvihappo, sikurihappo ja echinakosidi), alkyyliamidit, glykoproteiinit, flavonoidit sekä antiseptiset öljyt. Näistä ainesosista on tehty lukuisia laadukkaita tutkimuksia, joihin voit käydä tutustumassa esimerkiksi Google Scholarin kautta. Punahatun terveysvaikutusten takana onkin sen sisältämien tehokkaiden aineiden yhteisvaikutus.
Punahattu rohdoksena
Rohdoskäytössä punahatusta hyödynnetään sekä juuri että koko kukkiva verso. Punahattu-uutetta suositellaan käytettäväksi ennalta ehkäisevästi pieniä annoksia, 1–2 viikon kuureina. Kuurien välissä tulisi pitää 3–4 päivän tauko. Punahattutuotteet saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita henkilöille, jotka ovat allergisia mykerökukkaisille. Punahattuvalmisteita ei suositella myöskään autoimmuuni- ja systeemisairauksista, tuberkuloosista tai kollageenisairauksista kärsiville.
Vogelin laadukkaat punahattuvalmisteet
Punahattuvalmisteita, kuten muitakin kasvirohdosvalmisteita valittaessa, suosittelemme panostamaan laatuun. Valitessasi A. Vogelin tuotteen, voit olla varma tuotteen laadusta ja puhtaudesta.
Hyviksen valikoimasta löydät esim. seuraavat Vogelin Echinacea-valmisteet:
- Jo klassikoksi muodostunut A.Vogel Echinaforce
- Suihkutettava A.Vogel Echinacea-Salvia Kurkkusuihke
- Näppärä A.Vogel Echinacea Purutabletti
- Juotava A.Vogel Echinacea & Mustaselja Hot Drink
Punahatun käyttö ulkoisesti
Echinacea purpureaa voi käyttää myös ulkoisesti hoitamaan erinäisiä iho-ongelmia.
Echinaceaa on käytetty muun muassa:
- hyönteisten pistoihin ja puremiin
- finnien ja aknen hoitoon
- haavojen, rohtumien ja hiertymien hoitoon
- ihottumien hoitoon
- auringonpolttamien ja lievien palovammojen hoitoon
- psoriasiksen hoitoon
Punahattu puutarhassa
Punahattu menestyy puutarhassa parhaiten aurinkoisella ja lämpimällä paikalla, mutta kasvaa myös puolivarjossa. Se tarvitsee vettä "keskivertoisesti", ei siis liikaa tai liian vähän. Kasvualustan tulee olla hyvin vettä läpäisevä, sillä talvimärkyys voi koitua punahatun kohtaloksi. Maaperäksi suositellaan runsasravinteista ja syvämultaista maata, ei jäykkää ja kosteaa savimaata. Punahatun kookasta kukintoa pääsee ihastelemaan heinä-syyskuussa, ja kasvi kasvaa 50–100 cm korkeaksi. Punahatun sopiva taimiväli on 40 cm.
Punahattua kannattaa lannoittaa keväisin kevätlannoitteella. Vähälumisina talvina kasvi on syytä suojata talvisuojalla tai havuilla. Punahatun voi jakaa keväällä viiden vuoden välein.
Lähteitä ja lisälukemista:
A. Vogel. Echinacea purpurea (L.) Moench Punahattu. Viitattu 24.9.2020 https://www.vogel.fi/rohtokasvit/echinacea_purpurea.php
Manayi, A., Vazirian, M., & Saeidnia, S. (2015). Echinacea purpurea: Pharmacology, phytochemistry and analysis methods. Pharmacognosy reviews, 9(17), 63–72. https://doi.org/10.4103/0973-7847.156353
Kekkilä Garden. Punahattu. Viitattu 24.9.2020 https://www.kekkila.fi/kasvikirjasto/punahattu/
